Ei kurjuutta kummempaa. 

Viime viikot ovat menneet häähässäkässä. Paras, rakas ystäväni meni naimisiin tuossa tovi sitten ja sain kunnian toimia kaasona. Puuhaa, stressiä ja jännitystä siis riitti rutkasti. Hääpäivä oli täynnä onnea, iloa ja jännitystä. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja olin kotosalla jo peräti ennen puoltayötä. Aamulla oli parisen tuntia istunut ensin kampaajan ja sitten meikkaajan penkissä. Kiitos jälkimmäisen sain kuluttaa vielä pitkän tovin toki upeiden, mutta reilut 40 pinniä sisältävien hiuksieni parissa. Niitä nyppiessäni tunsin viiltävän kivun kaulassa/niskassa/hartiassa, joka lamaannutti minut täysin. Sunnuntai ja maanantaikin kuluivat aika pitkälti makuuasennossa kipulääkehuuruissa. Kipu oli aivan kaamea ja tuntui lähes joka hetki. Nukkuminen oli lähes mahdotonta, koska hiukankin kun päätä liikutti, iski tajunnan lamauttava kipu.

Maanantaina iltasella olin jo hieman liikenteessä, huomatakseni vain, että se ei ollut kovin fiksua. Yöllä alkoi päänsärky, joka on jatkunut oikeastaan vain lyhyin tauoin siitä asti. Hätäapulääkäriltä sain kortisonia, joka kyllä vei isolla annoksella kivun, mutta a) aiheutti ikäviä sivuvaikutuksia ja b) annosta pienennettäessä palautti päänsäryn. 

Kaikesta huolimatta kävin puoli välissä viikkoa jättämässä hyvästit entiselle työpaikalle, hakemassa tavarani, luovuttamassa avaimeni ja keskustelemassa ylemmän esimiehen kanssa. Oli aika aloittaa loma. Käväisin koulussa pokkaamassa taas yhden todistuksen ja suuntasin vielä hetkeksi opiskelutovereiden kanssa syömään. 

Torstaina siirryin kylpylän rentouttaviin vesiin parhaan ystäväni kanssa. Luvassa oli mm. Hot Stone-hoitoa, lillumista, kaupunkijunailua ja musiikkijuhlia. Parhaassa mahdollisessa seurassa! 

Pää särkee edelleen ja kortisonin sivuvaikutukset kiusaavat. Silti suunta on eteenpäin, kai.