Niin eilen siis eksyin illalla vielä myöhään katsomaan ystäväni kanssa elokuvaa Jos rakastat. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen täyspitkä musiikkielokuva ja samalla Neil Hardwickin ensimmäinen pitkä ohjaustyö. Näyttelijäkaarti oli suhteellisen nimekäs, mutta sitäkin nimekkäämpi oli musiikkikaarti. Löytyi kyllä laidasta laitaan biisejä suomipopin historiasta. Ehkä juuri tämä oli se, mikä sai minut innostumaan. Arviot elokuvasta ovat olleet lähes murskaavia. Tottahan se on toki, että näyttelijöiden, siis päänäyttelijöiden kokemattomuus näkyi kauas, samoin kuin pienehkä budjetti verrattuna suureen maailmaan. Silti mielestäni elokuva oli suomalaisessa mittakaavassa onnistunut. Samalla hauska, koskettava ja puhutteleva.

Kyseessähän oli Topeliuksen Adalmiinan Helmi-sadusta vaikutteita saanut, Katja Kallion kirjaan perustuva elokuva, joka kertoo äitinsä menettäneestä rikkaan ministeriperheen pikkutytöstä, josta kasvaa julma tyranni ja kaiken ainasaanut lellipentu. Onnettomuus ja muistinmenetys muuttavat kaiken, ja tyttö, nuoreksi naiseksi jo kasvanut, rakastuu maahanmuuttajapoikaan. Toki tarina on niin tuttu, että loppu oli ennalta arvattavissa, mutta kaikin puolin hyvä leffa, joka tulee varmastikin ostettua myös dvd:nä.