Kahdesta kirkasvalolampusta huolimatta tuntuu elämä ja oleilu synkältä ja pimeältä. Aina on pimeää. Kun menee töihin, kun tulee töistä. Aina. Nyt jo kahdeksalta väsyttää ja on pakko mennä nukkumaan, muuten torkun sohvalla niska kierossa, mutta aamulla silti on aivan poikki. Eipä ole kovin pirteää. Kuulin myös ikäviä uutisia poloisesta jalastani: se on pakko leikata lähiaikoina :( En jaksaisi sitä kipua ja vaikeutta ja elämän pyörimistä vain sairauden ympärillä. Mälsää. Huomenna vielä luvassa jonkinlainen puhuttelu ylihoitajalta. Minä huono ihminen...