Ensimmäinen luuydinsiirto tehtiin ihmiselle 1950-luvun lopussa. 1960-luvulla siirtoja tehtiin harvakseltaan vain muutamassa sairaalassa.

Ensimmäiset luuydinrekisterit perustettiin Englantiin ja myöhemmin Yhdysvaltoihin 1970-luvulla, potilaiden vanhempien toimesta.

1980-luvun alkupuolella kehitettiin ensimmäinen tehokas lääke hyljintäreaktioiden estoon, sekä löydettiin ne geenit jotka eniten vaikuttavat kudossopeutuvuuteen. Näistä asioista innostuneena sitten perustettiin lähes jokaiseen Euroopan maahan luovuttajarekisteri, Pohjoismaita lukuunottamatta.

Suomessa rekisteritoiminta polkaistiin käyntiin RAY:n tuella vuonna 1992 ja ensimmäinen luuytimensiirto kotimaiselta rekisteriluovuttajalta tehtiin marraskuussa1992.

Kuitenkin Suomessa ensimmäinen luuytimen siirto tapahtui Helsingin Lastenklinikalla vuonna 1974.

Tällä hetkellä vuosittain tehdään reilut 100 allogeenista (toiselta ihmiseltä saatavaa) luuytimen-/kantasolujensiirtoa vuodessa.

Tällä hetkellä maailmalla toimii yhteensä 51 luuytimenluovuttajarekisteriä 37 eri maassa.

Marja-Kaisa Auvinen, Veripalvelun ylilääkäri kertoi näin matkastaan hakemaan luuydintä Saksasta Suomeen:
"Takaisin lähtiessäni koin hiukan hankalia hetkiä, sillä lentoaseman
vessat oli korvattu noin 200 Bajamajalla, jotka seisoivat rivissä
kiitoradan vieressä. Koska kuljetuslaatikkoa, jossa luuydin
on, ei hetkeksikään voi päästää silmistään en tiennyt kuinka
selviäisin visiitistä Baja-majaan. Kuriirilla ei saa olla muita matkatavaroita
kuin käsimatkatavarat. Minun pieni matkalaukkuni,
kuljetuslaatikko ja minä emme kaikki mahtuneet Bajamajaan.
Päätin toimia kaikkien sääntöjen vastaisesti ja luottaa vieraisiin
ihmisiin. Tarkkailin pitkään vanhempaa pariskuntaa ja puntaroinnin
jälkeen pyysin heitä vahtimaan tavaroitani: en kuitenkaan
luovuttanut kuljetuslaatikkoani heille: jos tavarat häviävät,
hävitköön matkalaukkuni! Niinpä siirryin Bajamajaan, ripustin
kuljetuslaatikon hampaistani roikkumaan ja yritin suoriutua tehtävästä
ennätysajassa. Onnistuin. Ja laukkukin oli tallella."