Minulla on ollut niin kovaa puurtamista erään vallan epämiellyttävän kirjallisen tuotoksen parissa, etten ole blogiinikaan ehtinyt. Ennen näkemättömän hirveää! Mutta nyt se on toivottavasti takana.

Juutuin äsken lukemaan mielenkiintoista blogia kirjojen ihmeellisestä maailmasta: http://kirja-blogi.livejournal.com/ Tuonne varmasti palaan jatkossakin. Jouduin tosin luomaan LiveJournal-tunnuksen, josta taas en ymmärrä hölkäsen pöläystä.

Suu voi hyvin kiitos kysymästä. Lääke siis tehoaa, ainakin niin kauan kun sitä syö. Jos nyt ei tällä mene ohitse kyseinen vaiva, täytyy jatkossa harkita samantyyppisen lääkkeen, mutta miedomman päivittäistä käyttöä.

Käväisin torstaina allergialääkärin pakeilla, kun nyt kuukauden verran minua on vaivannut erittäin epämiellyttävä yhtäkkisesti lehahteleva urtikaria eli nokkosrokko. Paukamat saattavat ilmestyä lähes mihin vaan, rintaan, käteen, sormiin. Olen tarkkaillut mahdollista pakkasihottumaa, kosketusihottumaa ja kaikkea syömääni. Ensin epäilin oireiden johtuvan kourakaupalla syödyistä M&M-karkeista. Minulla on niihin nimittäin valtava himo ja ei ole kauaakaan kun ne tulivat markkinoille. Toinen mitä olen litrakaupalla kuluttanut on eksoottiset mehut: kolmen hedelmän- mehu ja karpalo-vadelma mehu. Molemmat ovat oikeastaan olleet ainoita jotka ovat maistuneet. Suussa kun on maistunut jatkuvasti pahalta. Kun minkään näistä rajoittaminen ei auttanut ihottumaan, painuin allergialääkärille, joka oli sitä mieltä ettei kyseessä ole allergia ja tuhlasinpa sitten 170 e verikokeisiin, joissa uskoin tutkittavan allergia-juttuja, mutta joissa tutkittiinkin samoja asioita kuin lähes viikottain tyksissä. Kiiitoos. Olisi lääkäri voinut kertoa ettei suostunut pyyntööni verestä tehtäviin allergiatesteihin, eikä vaan naputella lähetettä koneelle. Kun vihdoin ja viimein pitkän odottelun jälkeen pääsin luovuttamaan rakasta vähäistä vertani, en enää jaksanut kysellä mitä ja miksi ja koska. Eilen sitten lääkäri soitti ja ihmetteli verikokeitani, sanoin että olin varoittanut sairastavani verisairautta, mutta ei hän niitä arvoja ihmetellyt vaan kaikkia muita. Jaahas. Ei siis muuta apua kuin halvemmalla rasvaa apteekista ja allergialääkettä naamaan tarvittaessa. (lääkärin määräys tosin oli vähintään kuukausi) Otin siis määrättyä lääkettä kahtena iltana ja urtikariaa *koputtaa puuta* ei ole kolmeen päivään näkynyt...

Huomenna sairaalapäivä. Hirvittää. Ärsyttää.

Itseasiassa minun piti tulla kertomaan kirjasta Vaimo kävi lääkärissä, mutta mielestäni olen siitä jo kirjoittanut. En vain löydä tekstiä mistään. Kirja on ihastuttava ja vihastuttava ja kammoksuttava. Ihastuttavaa on se suoruus. Vihastuttavaa, mutta ymmärrettävää on miehen yöjuoksut ja pettämiset. Kammoksuttavaa on se eutanasian toteutus, kun ihminen ei millään meinaa kuolla.

En muista kerroinko teille, että etsin Lance Armstrongin kirjaa: Ei ainoastaan pyöräilystä? No sain sen huudettua huuto.netistä muutama viikko sitten ja olen sitä kahlannut kera Komissario Palmun. Kiitos sille ystäväiselle joka esitteli minulle Komissarion, vaihtelua aina samantyyppisiin dekkareihin.

Ai niin luin myös elämäni ensimmäisen Jokisen Komissario Koskisen, Mansesta. Äiti serkku, herra Koskinen, on aina minulle sitä kehunut, joten valitsin kirjan joka on saanut jopa kaksi arvostettua palkinto: Vuoden johtolanka 2002 ja muistaakseni joku vammaistenvuoden- palkinto, jota en millään nyt löydä. Luin siitä Tukilinja-lehdestä aikoja sitten. Kirjassa siis tapahtuu murha vammaisten palvelutalossa.