Tuntuu että minua on lyöty palleaan. On vain mielessä kysymys miksi? Miksi hän joka aina on jaksanut minua ja puita samoissa aalloissa soutelevia tsempata, joutuu luopumaan elämästään täällä. Ajatukseni ovat Leen@:ssa, vaikkemme koskaan onnistuneet tapaamaan. Pöljää!

Hilu käväisi kertomassa, että Annukan blogista ollaan koottu kirja, jonka tuotto käytetään rintasyöpätutkimukseen. Annukan ehdin tavata ennen hänen kuolemaansa kertaalleen muissa merkeissä, joten kirjan laitoin jo tilaukseen, tee sinäkin niin: http://hoidontarpeessa.blogspot.com/

Söin ekan töttöröjätskin eilen Turun Jäätelöratikassa.

Mörkö mä oon, lämmin ja hassu.
Nurinpäin nuttu, naamakin suttu.
Halailen puita, nauratan muita.
Tanssin ja pompin, tahdissa kompin.