Etsin itselleni Lance Arstrongin kirjaa: Ei ainoastaan pyöräilystä. Kyseinen kirja kertoo hänen taistelustaan niin pyöräilyrintamalla kuin hänen sairastuttuaan kivessyöpään, joka oli levinnyt jo muuaalle elimistöön ennen hoitojen aloittamista. Olen tainnutkin jo jossain aikaisemmin kirjasta kertoa. No nyt kaipailisin kyseistä kirjaa kirjahyllyyni, mutta eipä sitä taida oikein mistään saada.

Kirjaa etsiessäni törmäsin teokseen: Syöpäpotilaiden itsemurhat. Kyseessä oli Kirsti Louhivuori-Laakon väitöskirja vuodelta 1996. Eli ei nyt mikään kovin uusi kirja, tai julkaisu, mutta sitä kammottavampi!

Tutkimuksessa oli mukana kaikki Suomen Syöpärekisteriin vuosina 1953–1986 ilmoitetut 401 654 syöpätapausta. Seuranta-aika syövän toteamisesta oli viisi vuotta. Tutkimuksen aikana itsemurhan teki 762 syöpäpotilasta, joista miehiä oli 597 ja naisia 165. 

Tutkimuksen lopputulos: Miessyöpäpotilailla itsemurhariski oli 2.6-kertainen ja naissyöpäpotilailla 2.2-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Miessyöpäpotilailla itsemurhariski kolminkertainen ikävälillä 40-69 vuotta samoin naissyöpäpotilailla ikäväleillä 40-44 ja 50-54 vuotta sekä vanhemmassa ikäryhmässä 75-79-vuotiaina.

Samalla todettiin että ensimmäinen vuosi syövän toteamisen jälkeen oli kriittisintä aikaa varsinkin ruoansulatus- ja hengityselinten syöpää sairastaneilla. Riski oli suurentunut myös niillä potilailla, joiden kasvain todettaessa oli jo levinnyt; miehillä riski oli viisinkertainen ja naisilla kolminkertainen normaaliväestöön verrattuna. Kuuden kuukauden sisällä tehtyihin itsemurhiin näyttää liittyvän syövän huonoennusteisuus ja naissyöpäpotilailla myös kasvaimen levinneisyys.