Kirjaa etsiessäni törmäsin teokseen: Syöpäpotilaiden itsemurhat. Kyseessä oli Kirsti Louhivuori-Laakon väitöskirja vuodelta 1996. Eli ei nyt mikään kovin uusi kirja, tai julkaisu, mutta sitä kammottavampi!
Tutkimuksessa oli mukana kaikki Suomen Syöpärekisteriin vuosina 1953–1986 ilmoitetut 401 654 syöpätapausta. Seuranta-aika syövän toteamisesta oli viisi vuotta. Tutkimuksen aikana itsemurhan teki 762 syöpäpotilasta, joista miehiä oli 597 ja naisia 165.
Tutkimuksen lopputulos: Miessyöpäpotilailla itsemurhariski oli 2.6-kertainen ja naissyöpäpotilailla 2.2-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Miessyöpäpotilailla itsemurhariski kolminkertainen ikävälillä 40-69 vuotta samoin naissyöpäpotilailla ikäväleillä 40-44 ja 50-54 vuotta sekä vanhemmassa ikäryhmässä 75-79-vuotiaina.
Samalla todettiin että ensimmäinen vuosi syövän toteamisen jälkeen oli kriittisintä aikaa varsinkin ruoansulatus- ja hengityselinten syöpää sairastaneilla. Riski oli suurentunut myös niillä potilailla, joiden kasvain todettaessa oli jo levinnyt; miehillä riski oli viisinkertainen ja naisilla kolminkertainen normaaliväestöön verrattuna. Kuuden kuukauden sisällä tehtyihin itsemurhiin näyttää liittyvän syövän huonoennusteisuus ja naissyöpäpotilailla myös kasvaimen levinneisyys.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.