Juhannus sujui kuvien mukaisesti ihan ok.  Jonkinlaista väsymystä oli ilmassa, mutta koska paikalla oli kovempi rutisija, niin omat murheet unohtuivat hänen mielensä mukaan liikkuessa. Anteeksi tuo oli ikävästi sanottu, mutta joskus vaan ihmettelee miten aikuinen perusterve ihminen voi valittaakin niin monesta asiasta ja niin kovaa. Juhannuksen loppumeiningeissä ja no viime viikollakin jo on minua vaivanneet jonkinlaiset sydäntuntemukset. No sydänkohtaukseen olisin jo kuollut, eli jokin muu tauti on iskenyt. Kenties matala hemoglobiini yhdistettynä kuumuuteen ja huonoon juomiseen. Tai sytojen aiheuttama sydänvaurio. Syke vaan hakkaa jatkuvasti kovaa ja tuntuu aika ikävältä. Olen alkanut seuraamaan ihan perinteisellä sykemittarilla kun en enää omiin näppeihin uskonut ja tottahan tuo näyttäisi olevan. Esim. viime yönä olin kiinni sykevyössä kokoajan ja mittari antoi vaihteluväliksi 111-178 lyöntiä/minuutissa. Aika jänniä uneni siis saattavat olla.

Mutta sitten otsikkoon. Ei yhtään jaksaisi miettiä syitä pahaan oloon. Lääkkeet, lääkkeiden hieman epämääräinen ottamisaika, verenpaine, syke, kuume, kuumuus, juominen, syöminen, matala hemoglobiini, korkea jokin muu arvo tai matala tai ei_sopiva. Ja kielikin on aika rikki. Sa*tanan sienihiiva. Taisi olla blogin ensimmäinen kirosana!

Näillä mennään. Eilen käytiin aikuisten syöpä- ja veritautienosastoilla moikkaamassa potilaita. On hauskaa tutkia kuinka kauan ehdimme käymään säännöllisesti ja liimaamaan esitteitämme seinille ennenkuin joku on tietoinen tulostamme...