Kun lapsi kuolee, jäljelle jää lapio.
Kun metsuri kuolee, jäljelle jää metsä.
Kun lakaisukoneen kuljettaja kuolee,
jäljelle jää suti. Kun isä kuolee,
jäljelle jää ravikuponki ja eriparisukat.
Kun äiti kuolee, jäljelle jää
murotaikinan resepti ja kukkamekko,
jonka ylin nappi repsottaa.

Kun me kaikki kuolemme,
jäljelle jää sirkuttava ja
loriseva maailma ja kaikki elukat...


Sitten kun on oltu kuolleita jonkin aikaa,
aletaan elää uudestaan.
Mutta ei oteta ruumista mukaan, ollaan henkiä.

Hotakainen: Satukirja. WSOY 2004