Kävin viikko sitten katsomassa myös kehutun Prinsessa- elokuvan. Hieman petyin. Olihan se koskettava ja ajatuksia herättävä, mutta omaan mielentilaani se ei kyllä sopinut lainkaan. En kokenut saaneeni elokuvasta sitä mitä hain. Faktoja oli muutettu reippaalla kädellä, K11-ikäraja oli aivan liian alhainen ja nimekkäät näyttelijät tuntuivat välillä vievän huomion aivan muihin asioihin. Raakuutta riitti ja jos olisin tiennyt kuinka läheltä näytetään itsemurhat/niiden yritykset ja lobotomiat, en olisi mennyt katsomaan. 

Reilu viikko tai kaksi sitten taas kävin katsomassa elokuvan Napapiirin sankarit ja se antoi iloa useammaksi päiväksi. Sai kyllä nauraa sielunsa kyllyydestä, mutta eihän ko. elokuva nyt mitenkään koskettanut tai ollut elämää suurempi. Silti se oli hyvä ja äärimmäisen hauska. 

Riippuu tietysti mitä elokuvalta haluaa tai mitä odottaa. Miksi mennä katsomaan elokuvaa joka saa itkemään? Miksi mennä katsomaan elokuvaa joka saa nauramaan?