Näin eilen erästä kahden syövän selättänyttä ystävää, jonka mahassa kasvoi tällä kertaa jotain myönteisestä. Ainakin kylkiluihin tulevista potkuista päätellen! Tuntuu positiiviselta että syöpäisessä ihmisessä voi kasvaa jotain tervettä ja uutta elämää luovaa. Nyt sitten vain jännitetään koska ja minkämerkkinen vauveli vatsasta tulee.

Toinen, minua usein tukenut ihminen sai eilen viimeisen sytostaattitiputuksen. Vielä hetkinen lääkkeiden napsimista suun kautta ja sitten hän on virallisesti terve immeinen. Toki seurantaa varmasti jatketaan pitkään, mutta kovin koittelemus on varmasti nyt ohi. Jee!

Kun kuulin leukemiasta ja luuydinsiirrosta toipuneen Pekan kertovan blogissaan heille syntyvästä vauvasta, olin rehellisesti valtavan iloinen! Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen Pekka ja Jutta ovat vauvansa ansainneet. Sitten kuulin että vauvoja on kaksi, tuplaonni, ajattelin. Hetki sitten kuulin ettei toinen vauva ollut valmis tähän maailmaan. Ajattelin että mitä peetä vielä Pekan ja Jutan niskaan aietaan syytää, he olisivat todella ansainneet onnellisia asioita. Mutta niin vaan pariskunta on vahva, että osaavat surra menetettyä vauvaa, mutta myös iloita terveestä pikkuisesta. Kai siis minunkin pitää unohtaa kaikenlainen katkeruus ja suunnata ajatukset heidän tapaansa positiivisiin asioihin!

Vaikka syksy tulee ja illat pimenee on arjessa aina mukana pieniä mukavia pilkahduksia. Ja kynttilöistä saa lisää pilkahduksia, ja taskulampusta ;)

Onnea siis tätäkin kautta Piia, Laura, Pekka ja Jutta!