Se ei muserra minua
se saa minut itkemään
en mene komeroon
se vain vähän hiljentää
en sääli itseäni,
miksi niin tekisinkään
kyyneleet vuotavat alassuin
eivät ne minuun jää
Pyyhin kyyneleeni räkärättiin
töräytän siihen menneen ja tulevan
nousen ylös
hutaisen pölyn puolitakistani
muiden pölyjen pariin
Pyyhin silmät
jatkan matkaa
ylitse lätäkön
seuraavan kadun kulmaan
katsomaan
ettei auto tule päälle.
Vesi valuu vanana
taivaalta, sinä valut
hiljalleen mielestä paitsi
juuri tähän aikaan.
(tuntematon)
keskiviikko, 6. joulukuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.