Otetaan viisi aminohappoa, jotka tarttuvat vain syöpäkudoksen verisuonten pintaan mutta eivät sitoudu mihinkään normaaliin suoneen ja jotka endoteelisolu sitten ottaa sisäänsä. Valitaan toiset 14 aminohappoa, jotka hajottavat mitokondrioiden mutta eivät solun pinnan kalvoja ja johtavat siten solun ohjelmoituneeseen kuolemaan (apoptoosiin) vain jouduttuaan solun sisään. Liitetään nämä kaksi yhteen aminohapposillalla. Ennustetaan, että yhdiste hakeutuu spesifisesti syöpäkudokseen osoitelappuosallaan, kulkeutuu endoteelin sisään, tappaa sen proapoptoottisella osallaan ja näivettää syövän ravinnon puutteeseen. Annetaan synteettistä yhdistettä hiirelle, johon on istutettu ihmisen rintasyöpälinja, ja mitataan vaste.

Hoidetuilla hiirillä tuumorin koko oli vain kymmenesosa verrattuna satunnaista vertailupeptidiä saaneisiin kohtalotovereihinsa. Sekä alkuperäinen tuumori että etäpesäkkeet hävisivät apoptoottisen kuoleman kautta. Mikä parasta–hoidetut hiiret elivät huomattavasti pitempään kuin lumeryhmän eläimet.

Tämä ei ole tieteistarina vaan täyttä totta kalifornialaisessa syöpätutkimuskeskuksessa (Nature Med 1999;5:1032). Käytetyt peptidit eivät aiheuttaneet immunisoitumista eivätkä havaittavia sivuvaikutuksia. Näistä syöväntappajapeptideistä tavanomaiset solunsalpaajat, endostatiinit ja muut uudet hoitomuodot voivat saada varteenotettavan kilpailijan, jonka osoitelappu- ja tappo-osia pystytään teoriassa helposti muokkaamaan jokaisen henkilökohtaisiin mieltymyksiin sopiviksi. -MS

Duodecim
2000;116(2):121