Eilinen päivä sujui suhteellisen mallikkaasti, vaikka kaikka tuntui olevan meidän reissua vastaan. Ystäväni Helsingin- seudulta kyllä katsoi edellisenä iltana mitkä lähi- ja kaukojunavuorot oli peruttu. Silti aamun koittaessa ei luvatut junat tulleet ja hänellä jäi vaihtoaikaa toiseen junaan oikeastaan miinuslukuinen aika. Onneksi myös jälkimmäinen juna oli myöhässä. Myös junamaatti yritti syödä hänen korttinsa, eikä antanut lippua (paperi loppu?) vaikka maksun kait otti. Rakennusmiehet taas täällä lähtöpisteessä estivät hyvin pyörätuolilla autolle siirtymisen, ilma oli kaamea ja aikataulu siinä vaiheessa tiukahko. Sitten vain kiitämistä edestakaisin tuli hännän alla. Ylimäräisiä hengähdystaukoja ei liiemmin ennen kahtatoista ollut. Röntgenkuva näytti siltä miltä pitikin, kuvaus ei sattunut mitenkään kamalasti kun osasin itse kääntää jalkaa aina oikeaan suuntaan ennen kuin hoitaja ehti. Nyt käytössä täällä sisällä rollaattori, mutta eilen innostuin kipsittömästä jalasta niin että heti kotiin päästyä JA RUNEBERGIN-TORTTUA nautittuani nukahdin. Herätäkseni noin yhdeltätoista kaameisiin jalkakipuihin. Kipulääkkeen, kohoasennon ja nallemuotoisen kylmäpussin ansiosta sain nukuttua neljään, mutta nyt jalalle ei kyllä voi painoa laittaa. Turvonnut ja kipeä. Omavikapikkusika kun niin riemastuin :)

Kiitos tsemppaajille ja ystävälleni joka pääsi onneksi myös takaisin kotiinsa jopa VR:n palveluilla!