Iso kiitos kaikille kommentoijille. Jokainen kommentti, jokainen merkintä, jokainen ajatus vie ajatukset muualle ja nostavat ilon ja toivon pintaan. Kiitos kaikille ilostuttajille!

Juska tiesi missä minä olen pomppinut, eli Kuusiston Linnanrauniot olivat kuvassa.

Villis: Pipilaatikoita saa siis ainakin Pinetta-shopista Halikosta, Raisio-Centerin tiloissa majailevasta sisustuskaupasta ja monilta (ulkomaisilta?) nettisivuilta. Ja löytyy purtiloa niin koirille, kissoille, jauhoille, spagetille, ompeluvehkeille, tärkeille jutuille (avaimet yms), kahville, teelle, leivoksille, nuudeleille, leivälle, teelle, kaakaolle... jne esim. http://www.cocoonspirit.com/boutique/liste_familles.cfm?num=3&code_lg=lg_fr

Tarja ihana oli lähestynyt minua kauniilla, rohkaisevalla runolla. Kiitos.
"Jotain lujaa, joka kantaa
avointa, joka vie jonnekin.
Samat kuin ystävän käsi,
tienviitta, pitkospuut
- ei salama, vaan sateenkaari -
Ne sanat tahtoisin löytää.
Sinua varten, sinulle!"

Rievulla tiedossa tärkeitä ajatelmia koulussa. Ihmisen onni on aika erikoinen käsite. Juuri eilen mietin sitä. Moni on onnellinen vaikeasti sairaana ja pienistä asioista, ja joku ei ole onnellinen mistään. Katkeruus on myös asia mikä jäytää ihmistä syvältä sisäsltä viimeiseen asti.

Yksi ajatus myös Tove Janssonin avulla:

"- Mitä on ironinen? kysyi Muumipeikko-
- No, kuvittele, että liukastut johonkin limasieneen ja läsähdät istumaan keskelle puhdistettuja sieniä, sanoi Tuu-tikki. Tietenkin odotat äitisi suuttuvan, se olisi luonnollista. Mutta ehei, hänpä ei suutukaan, sanoo vain kylmästi ja musertavasti: Ymmärrän että tuo on sinun käsityksesi tanssimisesta, mutta olisin kiitollinen, ellet tanssisi ruoassa. Suunnilleen sellaista on ironia.

- Hyi, miten epämiellyttävää, sanoi Muumipeikko.

- Eikö olekin, myönsi Tuu-tikki. Ja juuri tuolla tavalla tämä täti puhui, hän oli ironinen aamusta iltaan. Lopulta lapsen ääriviivat alkoivat häipyä ja hän muuttui näkymättömäksi. Viime perjantaina häntä ei näkynyt enää ollenkaan. Täti antoi hänet minulle ja sanoi, ettei hän todellakaan voi huolehtia sukulaisista, joita hän ei edes näe. "

Ensin tulee sääli näkymätöntä lasta kohtaan. Miten joku voi olla hälle niin ilkeä? Sitten ajatus tästä tädistä: Näkymätön lapsi joutui olemaan tädin luona vain alta kymmenen vuotta, mutta entäs täti? Hän joutui elämään itsensä kanssa koko elämänsä. Voi täti parkaa. Tuollaisen ihmisen kanssa eläminen on varmasti kovin raskasta. Niin minä ajattelen jokaisesta minua kiusaavasta ja sortavasta ihmisestä. Voi kamalaa hän joutuu elämään tuollaisen idiootin kanssa joka päivä ;)
No osasyy näihin ajatuksiin on se, että minulla on tiedossa arviointitilanne itsestäni ja sen antaa ilkein ihminen jonka olen koskaan tavannut. Hrrrr.