Halusin jakaa teidän blogini lukijoiden kanssa yhden tähän, ja moneen muuhunkin päivään sopivan, minua valtavasti koskettavan laulun, mutta sanoja ei ollutkaan netin ihmeellisessä maailmassa, joten saatte vain sen verran laulua kuulla, kuin osaan ulkoa ja ehdin kirjoittaa lauletusta versiosta.

En missään tapauksessa kannata sotaa, ja jokainen sota on väärin ja liikaa. Kuitenkin Suomeen eräänä päivänä hyökättiin. Jokaisen kynnellekykenevän oli osallistuttava kotimaamme puolustamiseen. Ei ne nuorukaiset sinne vapaa-ehtoisesti liiemmin lähteneet. Samalla tavalla kuin nykyisetkin sukupolvet he tahtoivat elää elämäänsä, käydä tansseissa, pelailla, mennä naimisiin yms. Kuitenkin he joutuivat aivan liian nuorina, aivan turhaan kamalaan sotaan, jonka kauhuja he kantoivat ja kantavat mukanaan hautaan asti. Kiitos näiden aivan tavallisten ihmisten, meillä on vapaa Suomi. Kohtalomme olisi varmastikin Viron, Latvian tai Liettuan kaltainen, jotka vasta viime vuosina ovat saaneet todellisen vapauden. En ymmärrä heitä, jotka eivät arvosta veteraaneja..Näitä kunniakansalaisiamme, joita on elossa enää vajaat 60 000. Keski-ikä on jo 87-vuotta, joten kauaa ei heitä ole kertomassa tarinaansa.

Kuule veljeni, tule luokseni, mulla tiedossa salaisuus on. Sulle kerron sen suuren ihmehen, mulle paljon mi merkinnyt on. Eilen illalla leirin nukkuissa hiivin hiljaa mä nuotion luo. Hiillos hehkuva, pian sammuva, mua kutsuvi äärelleen tuo.

Silloin hiljaista, kuulin kuisketta, hiillos hehkuva äänteli näin: Mua kuuntele, pienen kantsehen luon mä aikoihin menneisihin. Tässä ammoin jo, roihus nuotio, vietti erämnies iltaansa näin. Paistoi riistansa, nukkui havuilla. Kulki synkkihin metsihin päin. Vuodet kuluivat, polvet vaihtuivat, sorti kansaasi vihollinen. Nälkä ahdisti, tänne rakensi, piilopirttinsä suomalainen. Poistui sorron ies, nousi suomen mies. Vainolainen sai karkota pois. Leiri valkeat silloin paloivat, laulu soturien huulilla soi.

Sinä lapsonen nykyaikojen, joka lahjaks sait vapahan maan. Muista sorron yö, muinaiskansan työ. Älä unhoita taistelujaan. Hiillos himmeni, hehku tummeni.
Vielä istumaan äärelleen jäin. Kiitos sanaton luota nuotion nousi rinnastain taivahan päin.

http://www.attopojat.fi/music/28%20KUULE%20VELJENI.mp3