Tunutuu että koko nuoruus ja elämän paras aika on mennyt sairastaessa. Oikeastaan viimeiset kymmenisen vuotta ovat olleet pelkkää sairastamista, lääkäreitä, lääkkeitä ja tutkimuksia. Niistä viimeiset viisi vuotta ovat olleet lähes pelkästään luopumista. Olen luopunut paljosta rakkaasta, harrastuksista, mahdollisuuksista, asioista jotka saavat minut iloiseksi. Alan olla lopen kyllästynyt pahoinvointiin ja heikkoon oloon. Eikö elämällä ole minulle muuta annettavaa kuin kärsimystä?