Ei ole omaa tekstiä vaan tuntemattoman henkilön, jonka tekstiä hieman muokkasin omaan suuhuni sopivammaksi. Idea on tosin taidettu lainata Tapio Rautavaaralta.

HOITAJAN KORTTIPAKKA

Tapahtui eräässä sairaalassa: Oli oltu pitkään laatukoulutuksessa, ja väki alkoi väsyä. Seuraavaksi olisi ollut tauko, mutta konsultti vain jatkoi puhettaan. Ylihoitaja kehoitti hoitajia ryhdistäytymään. Kun konsultti kertoi tuloskortista, he joilla oli laatukäsikirja mukanaan,ottivat sen pyytämättä esiin.

Mutta eräällä hoitajalla ei ollut muuta kuin korttipakka, jonka hän levitti eteensä pöydälle. Ylihoitaja huomasi kortit ja sanoi:
"Sinä siellä, kortit pois."

Laatukoulutuksen jälkeen hoitaja pysäytettiin ja saatettiin johtavan ylihoitajan huoneeseen.

Johtava ylihoitaja sanoi: "Perustelkaa tekonne. Muuten saatte rangaistuksen epäsopivasta käytöksestä." Hoitaja vastasi: "Rouva johtava ylihoitaja, olen ollut laatukoulutuksessa melkein koko viikon, eikä minulla ole laatukäsikirjaa mukana, mutta toivon että ymmärrätte vilpittömän selvitykseni." Näin sanoen hoitaja aloitti kertomuksensa:

"Katsokaas, rouva johtava ylihoitaja:

Kun näen ässän muistan, että minua jatkuvasti muistutetaan siitä, että tämä sairaala on tärkein asia elämässäni.

Kakkosesta muistan, että sairaalassamme on kaksi työntekijäryhmää: johto ja ne jotka tekevät työt.

Kun näen kolmosen, ajattelen työn vaativuuden arviointia, projekteja ja hoitoisuusluokituksia, vaikka en alkuunkaan ymmärrä niitä.

Kun näen nelosen, tulevat mieleeni neljä lastani, jotka kuorossa pyytävät uusia vaatteita ja harrastusvälineitä,  mutta joita en pysty palkkani pienuuden takia heille hankkimaan .

Kun näen viitosen, ajattelen viittä kriittistä hoitajaamme, joiden määräyskirjoja ei jatkettu. Yhteensä heitä oli tosin kymmenen: viisi ymmärtäväistä jotka pelastuivat viime hetkellä, viisi tyhmää jotka pitivät kannastaan loppuun asti kiinni.

Kun näen kuutosen, tulee mieleeni ne kuusi jatkokurssia, jotka tähän toimeeni vaadittiin, mutta joilla ei ole ollut mitään vaikutusta urakehitykseeni.

Kun näen seiskan, muistan että jokaista seitsemää työpäivää kohden saan yhden vapaapäivän.

Ja kun näen kahdeksikon, ajattelen niitä kahdeksaa työntekijäämme, jotka saivat palkankorotuksen. Ne olivat sairaalan johtaja, ylilääkärit, johtava ylihoitaja ja ylihoitajat.

Kun näen yhdeksikön, tulee mieleeni potilaat, jotka tekivät minusta kirjallisen valituksen. Yhdeksän kymmenestä ei edes laittanut nimeään valitukseensa.

Kun näen kympin, mieleeni tulevat ne kymmenen minuuttia, jotka minulla on antaa aikaa yhdelle potilaalle.

Sotilas on sairaalan vahtimestari tai vaihtoehtoisesti vartija, jonka tarvitsen jotta voin tehdä työni ilman fyysistä väkivaltaa.

Ja kun näen kuningattaren, ajattelen palkanlaskijaa, joka siirtää kuukausittain rahaa tililleni, joka ynnää ikälisäni ja joka muutenkin on mukava ihminen.

Kun näen kuninkaan, numeron 13, ajattelen lomautuspäiviäni vuoden aikana, jotta kunnan talous pysyy tasapainossa.

Kun lasken yhteen korttipakan pisteet, saan tulokseksi 364; niitä on vain yksi vähemmän kuin minulla on työpäiviä vuodessa.

Kortteja on 52, yhtä monta kuin minulla on ketjutettua määräaikaista työsopimusta.

Maita on 4, yhtä monta kuin minulle on tullut tappouhkauksia viime vuonna.

Kuvakortteja on yhteensä 12, yhtä monta kuin on omia potilaita osastolla.

Kussakin maassa on 13 korttia, yhtä monta kuin sairaalassa on keskenjääneitä projekteja puolessa vuodessa.

Kuten huomaatte, rouva johtava ylihoitaja, korttipakka on minulle laatukäsikirja, tuloskortti ja CV. "

Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi