Perjantaina 6.4.2012 klo 20:55 YLE TV1

Sunnuntaina 8.4. klo 17:10 YLE TV1

Voiko lapsella olla syöpä, Verna Heikkilä muistaa kysyneensä kolme vuotta sitten, kun kyljessä tuntunut kova kipu osoittautui aggressiiviseksi sarkoomaksi. Tämän illan Inhimillisessä tekijässä nyt 16-vuotias Verna kertoo suoraan ja kaunistelematta siitä, miten nuoren elämä pysähtyy, kun vakava sairaus iskee. Verna arvelee olevansa vanha sielu nuoressa ruumiissa, kokemuksia äärirajoilla olemisesta on kertynyt ikätovereita enemmän.

Verna kävi läpi rankat hoidot ja sanoo kaiken olleen paljon pahempaa, kuin mitä ikinä pystyi kuvittelemaan. Hänelle jäi pahat muistot kovista kivuista ja varsinkin siitä, miten niihin suhtauduttiin. Kovaan päänsärkyyn tarjottiin välillä lääkkeeksi pillimehua. Verna pystyi käymään jonkun verran koulua, mutta kaveripiirissä hän tunsi itsensä usein ulkopuoliseksi ja arvelee, että hänen sairauttaan jotenkin pelättiin. Kun tukka ja ripset lähtivät, hän meikkasi itselleen vahvan naamion näyttääkseen samalta kuin muutkin.

Sairaalassa Verna kuitenkin tutustui itseään vähän nuorempaan Nooraan, jonka kanssa sielunsisaruus löytyi heti. Oli joku, jonka kanssa ihmetellä hiustenlähtöä, suunnitella shoppailua ja olla vaan, ilman selityksiä. Vernan ja Nooran äidit olivat tutustuneet netin kautta ja vertaistuki on ollut äärimmäisen tärkeää. Nooran äiti Susanna Oförsagd on mukana ohjelmassa. Noora taisteli puolitoista vuotta, mutta lopulta sairaus oli voimakkaampi ja Noora menehtyi. Ohjelmassa koetaan koskettavia hetkiä, kun Verna muistelee Nooralle antamiaan jäähyväisiä.

Inhimillisessä tekijässä on mukana taideterapeutti Kaisa Haltia, joka on auttanut myös Vernaa ja Susannaa. Kaisa pohtii sitä, miten lapsi usein tuntee valtavaa syyllisyyttä sairaudestaan, koska koko perheen elämä mullistuu. Vernakin sanoo suojelleensa vanhempiaan ja pitäneensä mustimmat tunteet itsellään. Kuolemanpelon kanssa hän sanoo taistelleensa yksin.

Susanna miettii, että lapsen kuoleman jälkeen on kuin yksi raaja olisi amputoitu. On edelleen elossa, ja on opeteltava tulemaan toimeen yhdellä jalalla. Hän sanoo, että ei ole hyväksynyt lapsen sairastumista ja menettämistä. Hän ei kuitenkaan halua antaa syövälle sellaista valtaa, että koko jäljellä olevan perheen elämä tuhoutuu.

Verna on pohtinut paljon sitä, miksi hän selvisi, mutta Noora ei. Hän on tuntenut surua ja syyllisyyttä. Kaisa muistuttakin siitä, että nuoret vakavasti sairastuneet joutuvat kokemaan liian nuorena vaikeita asioita. Monella ei ole sanoja käsitellä asioita. Siksi taideterapiasta voi olla paljon apua: saa maalata vaikka koko seinän mustaksi. Vernakin muistaa huutaneensa pelkojaan ääneen.

Rankasta aiheesta huolimatta tämän illan ohjelmassa on paljon valoa. Nuoren Vernan valloittava persoona, hienon ystävyyden muistelu ja usko tulevaisuuteen kantavat tummien sävyjen läpi.

Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys ja se on katsottavissa YLE Areenassa.

Tuotanto: Anne Flinkkilä, YLE Asia.