Olin eilen katsomassa elokuvan postia pappi jaakobille. Itkin jo ennen elokuvan alkua, näin nimittäin jotain niin vaikuttavaa ja kaunista: Kaukopartiomiehen viimeinen toivomus

Heti oli kotiinpäästyä pakko suunnata helsinkiMission -sivuille. Ikävä kyllä toimintaa oli vain pääkaupunkiseudulla. Minulla kun olisi ollut aikaa toteuttaa pieni tai keskikokoinen, mutta saajalle suuri, toive.

Elokuvasta: Se oli valtavan surullinen. Koskettava kyllä, mutta surullinen. Ei ollut montaakaan kohtaa joka olisi saanut edes hymyn huulille. Toki Klaus Härö on tunnettu moisista elokuvista, mutta mielestäni aiemmat hänen elokuvansa eivät ole olleet näin kaamean surullisia. Maisemat olivat upeat ja monelta osin minullekin Satakunnan metsiä koluneelle, tutut. Kirkkoa tosin oli esittämässä Tyrvään Pyhän Olavin paanukattoinen, koviakokenut, kirkko.

669564.jpg