Perjantaina "käväisin" sairaalassa saamassa mm. verta ja rautaa sekä nesteitä. Koko reissuun meni lähes 12 tuntia ja monenmoista sankaria siellä tuli nähtyä. Kaikista mielenkiintoisinta oli se, ettei minulla koko aikana tarjottu mitään syötävää, eikä juotavaa. Kiitosta vaan :)

Tankattuna olikin sitten hyvä suunnatta lauantai-aamuna heti töihin. Seitsemältä ilmoittauduin osaston kahdella vajavaiseen miehistöön, ja yhdeksältä illalla, 14 tuntia töissä oltuani, luovutin lääkekaapin avaimen seuraavalla, eli yökölle. Kaksi vuoroa tuli tehtyä putkeen, ns. erittäin pitkä aamu. Ja olo oli sen jälkeen sen mukainenkin. Olen löytänyt itsestäni uusia lihaksia jotka voivat olla kipeitä. Untakin riitti reilut tusina tuntia, mutta olo on silti upea. Se hetki kun töihin pääsin ja siellä pärjäsin oli jotenkin niin mieleenpainuva! Minä, arvostettuna hoitajana! Jes!