No niin kello on kaksitoista ja on aika palata siihen toiseen loistavaan dokumenttiin. Olisi minulla kolmaskin mistä haluaisin kirjoittaa, mutta yritän nyt edes yhdestä jotain raapustaa. TV1 28.12. osa I ja 4.1. osa II sekä YLE-areenassa noin kuukauden katsottavissa: Erilaiseksi syntynyt.

Kyseessä on brittidokumentti, joka on kuvannut kuutta erityislasta heidän syntymästään asti. Nyt nämä lapset ovat 6-vuotiaita ja dokumentti kertoo menneistä kuudesta vuodesta. Mukana ovat Emily, jolla on selkärankahalkio. Hän on upean avoin ja iloinen nuori neiti, jota ei nyt kiinnosta mitkään leikkaukset, vaikka hän joutuukin käyttämään vaippoja. Zoe on pikkuinen prinsessa, jonka raajoja käyristää artrogrypoosi. Hän saa ohjelman aikana pyörätuolin ja käy läpi tuskallisen kipsihoidon. Pikkuinen Shelbie taas on koko elämänsä taistellut ohuen elämänlangan kanssa johtuen kromosomipoikkeamasta. Ohjelman aikana hän joutuu olemaan sairaalassa ja tarvitsee vielä kotonakin lisähappea. Silti neitonen vaikuttaa onnelliselta ja iloiselta suuren perheen keskellä!  Riehakas William sekoittaa koko ympäröivän maailman energisyydellään. Tuberoosiskleroosi on tehnyt hänen elämästään erilaista kuin muiden. Silti William odottaa innolla pikkusiskoa syntyväksi. Hamish on tuleva ammattilaisjalkapalloilija huolimatta että akondroplasia tekee hänestä kavereita lyhyemmän. Nuori mies tykkää kiipeillä puissa ja leikkiä kavereidensa kanssa esimerkiksi rantahietikolla. Ohjelmassa haastatellaan myös hänen kaveriaan, jolta kysytään miltä Hamish näyttää. Vastaus on ilmiselvä: vaalea tukka, ei oikeastaan muuta. Valloittavasti hymyilevä ja naurava Nathanilla taas on downin syndrooma. Suurimmaksi ongelmaksi on koitunut kielen ulostyöntäminen ja vanhemmat suunnittelevan leikkausta.

Ohjelma oli todella koskettava ja sai minut miettimään kuinka onnellisia kaikki nämä lapset jaksoivat olla kaikista vaikeuksista huolimtta. Omat murheet unohtuvat ja nolottavat kun ajattelee kuinka monia leikkauksia ja sairaalahoitoja nämä lapset ovat kokeneet aivan liian nuorina. Ohjelman kesto, 50 minuuttia, oli aivan liian lyhyt näiden kaikkien pienten suurten ihmisten elämien käsittelyyn. Jokaisesta lapsesta olisi voinut tehdä 50 minuutin dokumentin. Siksi ohjelma oli sekava ja hyppelehtivä. Silti odotan innolla mitä huomenna tuleva seuraava jakso tuo tuollessaan. Suosittelen!