Että ihminen voi olla väsynyt kipuihin, sairauteen, tutkimuksiin. Koska pitää käydä labrassa, milloin on soittoaika, soitanko minä vai soittaako lääkäri minulle, jos lääkäri lupaa soittaa, soittaako hän ja soittaako lähelläkään sovittua aikaa. Pitää ymmärtää, että lääkärillä on kiireet. Miksi kukaan ei ymmärrä, että minullakin on kiireet? Koko päivä menee pilalle, kun et voi mitään tehdä odottaessa soittoa tai jonottaessa poliklinikalle. Sairaalan palo vaikeuttaa kaikkia toimintoja sairaalassa. Mihin mennä kun taas kerran joku infektio jyllää? Mihin ottaa yhteyttä kun poliklinikka-aika peruttiiin tai lääkäri ei soittanut koska talossa ei toimi puhelinyhteydet?

Jatkuvalla syötöllä tulee uusia vaivoja, ongelmia, sairauksia, lääkkeitä. Samalla kun lääkkeet lisääntyy, lisääntyvät sivuvaikutukset ja ongelmat lääkkeiden kanssa. Haluaisin sanoa että ei enää yhtään tutkimusta, lääkettä, sairaalakäyntiä, mutta sitten kärsisin. Jos joku takaisi etten kärsisi, sanoisin niin. Mutta kukaan ei takaa mitään. Mistään.

Muista, muista, muista. Tee, tee, tee. Soita, soita, soita.