HS - Mielipide - 14.9.2011

Kuoleville on tarjolla vain nimellistä saattohoitoa

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kerrottiin 7. syyskuuta, kuinka yksityisessä hoitokodissa kaksi työntekijää oli valittanut vaillinaisesta kivunlievityksestä ja henkilökunnan saattohoitokoulutuksen puutteesta, vaikka hoitopaikassa hoidettiin saattohoitovaiheen vanhuksia.

Valitettavasti tämä ei ole yksinomaan vanhustenhoitolaitosten eikä minkään sektorin ongelma. Hyvin monessa paikassa saattohoito merkitsee edelleen vain sitä, että siellä kuollaan. Ei ole valmiuksia eikä halua hoitaa kuolemaan liittyviä oireita eikä tukea kuolevaa tai hänen perhettään.

Joitakin päiviä sitten kuoli tuttavani kummisetä. Läheisten mukaan hän teki itsemurhan, koska ei saanut julkisessa terveydenhuollossa kivunlievitystä eikä apua henkiseen hätään. Kuolemansairas potilas ampui itsensä.

Kun puhutaan kuolemaan johtaneista hoitovirheistä, ei pidä unohtaa niitä onnettomia, jotka sairastavat tappavaa tautia seudulla, jolla saattohoitoa ei ole tarjolla.

Seuratessani kollegoiden käymää keskustelua kuolevien kivunhoidosta tai nähdessäni taas kerran siivous- ja kotipalvelufirman tarjoavan luotettavaa ja ammattitaitoista saattohoitoa, en jaksa enää nauraa. Vitsi on jo niin vanha.

Mutta edelleenkään kuolevan ihmisen ja hänen perheensä tuskaa ei hoideta kunnolla. Jopa siellä, missä kivut jo osataan hoitaa, potilas perheineen jää roikkumaan henkisen hätänsä ja turvattomuutensa kanssa.

On jo aika havaita, että kuolevan hoito ontuu kaikilla tasoilla yliopistosairaaloista hoivakoteihin. Olen käynyt keskusteluja ja neuvotteluja jo lähes kaikilla yhteiskunnan tasoilla siitä, että kuolevan ihmisen kärsiminen on ihmisoikeusrikos. Paljon puhetta ja työryhmiä on syntynyt. Presidentti on vielä tapaamatta.

Hyvän saattohoidon järjestäminen vaatii ensin ongelman todellisuuden näkemistä, eli että emme hyväksy inhimillistä kärsimystä. Tätä kutsutaan poliittiseksi päätöksenteoksi yhteiskunnan perusarvojen mukaisesti. Sen jälkeen järjestetään, että sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on osaava henkilöstö hoitamassa ihmisiä, jotka pian kuolevat.

Siinä se on, ja maksaa vähemmän kuin nykyinen potilaiden pyörittely pyöröovissa.

JUHA HÄNNINEN YLILÄÄKÄRI
TERHOKOTI