Tänään on ollut mälsähkö päivä. Ensin minut herätettiin ja tarjottiin mukavan kuuloista työtä, sitten odottelin lisätietoja lähes kolmeen, asioista päättävä henkilö oli poissa, sitten lähes neljän aikaan soitettiin että siihen oli valittu mitättömästä syystä toinen. Itketti.

Puhelua odottaessani oli hammaslääkäriaika. Hampilääkäri, yksityinen, tuli töihin/lounaalta/jostain myöhässä, niin että pääsin vasta 20 minuuttia omaa aikaani myöhemmin. Eihän siinä mitään ja enhän minä voi tietää mistä hän tuli siviilikassi kainalossa, mutta kun itse pelosta jäykkänä, pyörtymäisilläni ja oksentamaisillani odotan, ei ole kovin mukavaa.

Sitten hammaslääkäri moitti minua ja valitti että taas on uusi reikiä. No hei haloo a) minulla on kuiva suu lääkkeistä johtuen b) Oksennan edelleen vatsahappoja hampaita syövyttämään c) Kai ne sytot sylkeenkin erittyvät. Murr. Sanoi että sammaskin voi johtua siitä! No hei haloo sieni ja bakteeri on eri asia.Harmitti niin että taas itketti.

Miksi sitten päivä ei ollut aivan surkea? Koska kävin syömässä ja kahvittelemassa ystäväisen kanssa ja vielä katsomassa Benjamin Buttonin uskomaton elämä - elokuvan. Surullisen koskettava. Ja toki vähäpukeista Brad Pittiä sai katsella. Jollakin tavalla elokuva oli valtavan kaunis ja herkkä. Ikäraja K11 oli aivan alakanttiin. Kesto jännitti minua aluksi, mutta vain kerran kurkkasin kelloa. Vaikka lähes kolme tuntia istuttiin elokuvissa.

Hammas särkee. Yksin kotona. Itkettää.