Enpäs ole taas hetkeen blogiin kirjoittanut. Ei vaan oikein huvita. Kaikki tuntuu pimeältä ja synkältä. Paljon olen silti puuhannut, ja hetkittäin on ihan toiveikas olo, mutta sitten on aika taas tippua ja syvälle.

Tiistaina kävin kuvauttamassa koipea. Edistys ei ollut niin hyvää kun olisi voinut kuvitella. Harmillista. Töihin saa mennä, jos jalka kestää. No mistä hitosta minä tiedän kestääkö se? Töihin kun ei voi mennä päiväksi harjoittelemaan. Ei ole mitään toimintaa, joka vastaisi samanlaisia liikemalleja, mitä töissä tulee tehtyä. Ystävä ehdotti että kävelen kotona edestakaisin, ai työkengätkö jalassa? Samalla kantaen, nostaen, tukien ja siirtäen. Hän sai toodella pahan katseen osakseen ;) No hyvää hän tarkoitti ja toki sen ymmärrän. Mutten tosiaan tiedä pärjäänkö töissä. Koivetkin ovat ainakin 2 cm eri pituiset, joten ei ihme jos selkään ja lonkkaan sattuu. Tai voi se johtua muustakin.

Tiistaina suuntasimme muutaman sylvalaisen tukarin kanssa käväisemään lasten syöpäosastolla. Siellä olikin yksi todella tomera neiti, jolla riitti kysymyksiä monesta asiasta. Oli siis hedelmällinen käynti. Saimme myös tukareiden kanssa sovittua jatko-ohjelmasta. Eli työnohjaukseen Ähtäriin käy matka kuukauden loppupuolella ja sitten onkin vuorossa käynti ensin aikuisten veri- ja syöpätautien osastolla ja seuraavalla viikolla uudestaan lasten osastolla. Suunnitelmat siis selvillä.

Keskiviikkona näin kahta ystävääni lääketieteen kandidaattiseuran vuotuisen Speksin merkeissä. Hulvatonta improvisaatiota hyödyntävää teatteria vaikkakin nuorten ollessa kyseessä, aika kaksimielistä. Kuitenkin hyvälle mielellä moinen minut sai. Ja herra Hakkaraista tuli taas juotua. Harmillisen harvoista paikoista saa tätä loistavaa limonaatia.

Torstaina oli tarkoitus suunnatta paikallisen askarteluliikkeen kranssikurssille yhden ystävän kanssa, mutta se ikävä kyllä peruttiin, kun ei oltu saatu osallistujia. Ihmeellistä ettei tämän kokoisesta kaupungista löytynyt kolmea ihmistä meidän lisäksi. Teimme sitten hieman epäonnisia omatoimikransseja, mutta sainpa jotain tekemistä sillekin päivälle.

Olen yrittänyt jokaiselle päivälle saada jonkin kiintopisteen. Syyn miksi herätä ja nousta sängystä. Edes hetkellisesti muuta ajateltavaa kuin oma tilanne ja murheet. Tänään vielä olisi tarkoitus suunnatta stand up -keikalle, mutta se on vasta illalla myöhään. Sunnuntain pyhitän levolle ja hyville kirjoille. Ensi viikolla onkin sitten taas lääkäriä, hoitajaa, fysioterapeuttia, proteesimestaria yms. Niin ja Bookcrossing-tapaaminen :) Jee!

Mukavaa viikonloppua blogilukijoille!