Tänään nokka näytti Helsinkiin päin ja niinpä suunnistin kll-heppujen tapaamiseen. Vielä kymmeneltä nukuin tyytyväisenä ja juna lähti puoli yksitoista :) Oli siis aika hetken mielijohteesta tapahtuva lähtö ja kyllähän se kannatti! Tapasin samojen asioiden kanssa painivia ihmisiä ja kuulin erilaisista ihmiskohtaloista leukemian tiimoilta. Samalla sain korvaamattoman upean luennon + uusimman tiedon ja taidon sairauden hoitamisesta. Toisaalta hyvällä mielellä sieltä palasin, toisaalta hieman surkealla, koska nyt kun toinenkin lääkäri on kantasolusiirron todennut lähes välttämättömäksi on minun vaikeampi juosta totuutta pakoon. No juoksenpa silti.

Junassa oli kuulutukset kadonneet jonnekin, joten melkein menin aseman ohi. Viime hetkellä hyppäsin junasta, kuin joissain elokuvissa konsanaan. Loppuilta meni ihan vain lepäillessä, sen verran rankka reissu oli kyseessä.

Nyt pitäisi jo unillekin mennä. Muutama kuva odottaa kamerassa siirtämistä. Äh. Lukemisen alla on muuten Kaarina Davisin Rankka kutsumus - sairaanhoitajan päiväkirja sekä aina yhtä
mielenkiintoisesta locked-in-syndromasta kertova Perhonen Lasikuvussa. Harmikseni en ole jälkimmäisestä tehtyä elokuvaa nähnyt, mutta kirja on ennestään tuttu.

Aasinsillan kautta pääsen tällä hetkellä elokuvateattereissa pyörivään elokuvaan: Nyt tai ei koskaan (The Bucket List), jonka pääosissa nähdään tuttuja kuminaamoja, nimittäin Jack Nicholson ja Morgan Freeman. Elokuva kertoo kaveruksista, jotka sairaalahuoneessa maatessaan tajuavat elämän lyhyyden ja päättävät kuinka ollakaan kokeilla kaikkea ja käydä kaikkialla; tulla sinuiksi itsensä ja muiden kanssa.  Jee jee levinnyt syöpä, liikaa rahaa ja ajatus "mitä tahdon tehdä ennen kuolemaani", ei mikään ihan uusi genre.