Kiitos sinulle nimetön ilkeästä kommentista. Olisit voinut sen edes antaa omalla nimelläsi. Olen varmaan jotenkin vajaa ja väärällä alalla kun en halua ruotia ajatuksia OMASTA kuolemastani täysin vieraalle ihmiselle. Kyllä aihe on minulle vaikea. En kuitenkaan usko, että se tekee tai on tehnyt minusta huonon hoitajan. Olen useita jopa nuoriakin ollut saattamassa viimeiselle matkalleen ja suhtautuminen kuolemaan on aika maanläheinen. Mutta on hieman eri asia pohtia miltä tuntuu tietää ettei koskaan ole vanhus? Miettiä tehtäviä hoitotoimenpiteitä suhteessa niiden tuomaan lisäelinaikaan. Miettiä mikä on ihmisarvoista elämää?