Tapasin noin puolisen vuotta sitten eläkkeelle jääneen kirjastontädin, joka lausui minulle runon tässä päivänä eräänä ollessani työntouhussa. Se oli hänen itse tekemänsä ja lausuttiin minulle Turunmurteella. Parhaiten runosta mieleeni jäi se, kuinka onnellinen hän on ollut kirjastossa kun on saanut pitää satupiirejä, auttaa läksyissä, neuvoa ja auttaa ihmisiä. Mutta mikä parasta: sakottaa poliiseja :D