Pyydän anteeksi kaikilta kommentoijilta ja seuraajilta etten ole aiemmin kirjoittanut mitään. Useasti on pitänyt, mutta aina on ollut jokin syy miksen ole kirjoittanut. Tyhjänpaperinkammo, unohtuneet tunnukset, kiire. 

Olen elossa. Syöpä on jonkinlaisessa remissiossa. En ole parantunut. En ole kuollut. Ehkä blogi jatkuu, ehkä ei. 

Suomessa sairastuu vuosittain syöpään noin 150 lasta. Näistä lapsista paranee noin 75-80%. Tänään Narikkatorilla on 150 lasten tuolia, jotka kuvaavat vuonna 2012 sairastuneita. Tuoleista 23:lla palaa kynttilä muistuttamassa heistä jotka eivät selvinneet.

Nyt on toimenpiteet tehty ja makoillaan kotona toipilaana. Tylsää. Pää on ihan sekaisin kipulääkkeistä, joita saa napsia. 

Lisää myöhemmin. Sairaslomaa sain aivan liian vähän, töihin pitäisi palata kipeänä ja puolikuntoisena lääkehuuruissa...

Kirjoitellaan nyt itselle muistiin ja muille vinkiksi:

1. Timo Sandberg: Saunamestari, Timo Kaukosen tarina * *

2. Ea Rahikainen: Kultakaivos rinnassa * * *

3. Niina With: Se on poika  * * *

4. Sauerbruch: Elämäni kirurgina * * *

5. Diana, Victoria Webster: Niin monta Mount Everestiä * * * * * (luin varmaan viidennen kerran)

6. Laura Save: Paljain jaloin * * * * *

7. Niemi (toim.): Jo löytyi tuhat ja yksi tautia * * * * 

On perjantai. Kello on 14.38 ja lääkäri soittaa että tarvitaan uudet verikokeet, miksi? Mitä niissä edellisissä oli, joissa juuri kävin Yritän saada dorkasta erikoistuvasta puoskarista jotain irti, mutta turhaan.

Ihan v*tun hyvää viikonloppua vaan sinullekin lekuri, kiva miettiä syytä pikaiselle verikoekutsulle koko viikonloppu!