Kun minä synnyin, minä olin musta.
Kun minä pelkään, minä olen musta.
Kun minä suutun, minä olen musta.
Kun minä palelen, minä olen musta.
Kun sinä synnyit, sinä olit vaaleanpunainen.
Kun sinä pelkäät, sinä olet valkoinen.
Kun sinä suutut, sinä olet punainen.
Kun sinä palelet, sinä olet sininen.
– Ja sinä sanot, että minä olen värillinen

Pyydän anteeksi kaikilta kommentoijilta ja seuraajilta etten ole aiemmin kirjoittanut mitään. Useasti on pitänyt, mutta aina on ollut jokin syy miksen ole kirjoittanut. Tyhjänpaperinkammo, unohtuneet tunnukset, kiire. 

Olen elossa. Syöpä on jonkinlaisessa remissiossa. En ole parantunut. En ole kuollut. Ehkä blogi jatkuu, ehkä ei. 

Suomessa sairastuu vuosittain syöpään noin 150 lasta. Näistä lapsista paranee noin 75-80%. Tänään Narikkatorilla on 150 lasten tuolia, jotka kuvaavat vuonna 2012 sairastuneita. Tuoleista 23:lla palaa kynttilä muistuttamassa heistä jotka eivät selvinneet.

Nyt on toimenpiteet tehty ja makoillaan kotona toipilaana. Tylsää. Pää on ihan sekaisin kipulääkkeistä, joita saa napsia. 

Lisää myöhemmin. Sairaslomaa sain aivan liian vähän, töihin pitäisi palata kipeänä ja puolikuntoisena lääkehuuruissa...