Huomenna on jännittävä mutta varmasti todella tuskallinen päivä. Kipsin poisto, röntgenkuvaus, lääkäri, fysioterapeutti ja vielä käynti toimintaterapiassa! Paljon kaikenlaista. Kipsin poisto ei ole kovin jännää, mutta röntgenissä aina väännetään ja käännetään niin että meinaa itku tulla. Usein vaan ei muu auta että saa juuri oikeasta kulmasta oikeanlaisen kuvan. Lääkärin on pakko varmasti jalkaan koskea, vaikka sekin on tuskallista kun jalka on ollut samassa asennossa 7 viikkoa. Fyssarit ne vasta ihania ihmisiä ovat, en ole koskaan selvinnyt fysioterapiasta ilman itkua ja hammastenkiristystä. Toivotaan että selviäisin huomenna. Kova kipulääketankkaus pitkin päivää on varmasti paikallaan. Ja mikä parasta, minun rakas hyvä ystäväni, siskon veroinen ihminen, tulee kuskaamaan ja muuten auttamaan minua, joten varmasti pärjään. Loppuun sopii yksi sanoitus laulusta Jäähyväiset:

On aika purjeet nostaa ylöspäin. Turvallista matkaa aalloilla elämän kanssa hyvän ystävän.