En saa kivuilta nukuttua. Vatsa huutaa nälkää, pää ravintoa. Silti oksettaa. Raivostuttavaa. Onneksi on aivan ihanat ystävät virtuaalimaailmassa, kiitos heille!

Emilia ei oikein ymmärtänyt mitä isä tarkoitti.
Mutta yhtäkkiä hän tunsi, ettei enää pelännyt ja
että katkeruus oli kaikonnut hänen surustaan ja
sietämätön tuska sydämestään.
Hänestä tuntui kuin rakkaus olisi ympäröinyt
hänet joka puolelta; se huokui jostakin
suuresta näkymättömästä, ylhäällä häälyvästä
Hellyydestä.
On mahdotonta pelätä ja olla katkera,
keskellä rakkautta!
L.M Montgamery: Pieni runotyttö