Pinna on kyllä todella kireällä ja vaan kävelen ympäriinsä murisemassa ja kiukuttelemassa. Saan kauheita raivareita ja kriisikohtauksia, kun ajattelen leikkausta ja sen jälkeistä tuskaa. Olla kaksi kuukautta 100 % neljänseinänsisällä, kestää isoäitiä, kestää omaa avuttomuutta ja no kestää sen että ystävät/kaverit on kaukana. Huomasin tänään etten pääse yhdellä jalalla ylös sohvalta, eikä wc.kään kovin korkea ole. Korotus sitten taas on liian korkea.. Vaikeaa.

Mukavia juttuja ovat ne että sain kaksi postcrossingkorttia JA ihanan sukan Kasililta! Kuvassa sukka: http://kasil2.blogspot.com/2009/11/yksi-sukka.html Eikö olekin kaunis!