Taas on aamutuimaan jaksettu lehteä lukea. Sivulla A 11  Helsinginsanomissa on juttu otsikolla Rahalla ei saa parempaa syövän hoitoa. En osaa ottaa kantaa muiden, kuin itseni kokemuksiin. Rahalla ei ehkä saa parempaa syövän hoitoa, mutta parempaa hoitoa kylläkin. Lääkäreillä on huomattavasti enemmän aikaa ja resursseja yhteen potilaaseen yksityisellä. Koen saavani kiireetöntä, välittävää, ihmisarvoista hoitoa, kun lääkäri keskittyy vain minuun. Ei niin, että joka kerta on eri lääkäri, aikaa muutama minuutti, akuuteissa asioissa ensiapuun jonottamaan jopa kymmeneksi tunniksi. Resurssit ovat mitä ovat jne, sen tiedän. En syytä todellakaan tästä asiasta lääkäreitä tai hoitohenkilökuntaa. On kuitenkin kohtuutonta jonottaa kuusi viikkoa syövän toteamisesta hoitoon/tutkimuksiin. Ihmisen päähän siinä prakaa, kun ei tiedä mikä on vikana. Yksityisellä pääsee yleensä samana päivänä lääkäriin, magneettikuviin ja verikokeisiin. Saa mieltä painavan asian pois päiväjärjestyksestä. Julkista terveydenhuotloa tarvitaan, yksityisellä ei kaikkea voi toteuttaa, mutta turha asiaa on kaunistella. Julkisellä terveydenhuollolla on valtava resurssi- ja rahapula.

Artikkelissa puhutaan myös lääkkeistä. Menee pitkiä aikoja, ennenkuin sairaalaan saadaan niitä lääkkeitä, jotka maailmalla on todettu tehokkaiksi. Yksityisellä on varaa kokeellisiin hoitoihin. Joitain se auttaa henkisesti, ettei luovuteta, mutta monia varmasti myös konkreettisesti, saa lisää elinaikaa. Annetakoon heille se mahdollisuus!

Itse olen käynyt julkisen puolen lääkärilläni yksityisesti ja hakenut infektioihin lääkehoidon nopeasti, ilman sairaalassa, sairaiden ja usein tartuntatauteja sairastavien ihmisten joukossa jonottaen. Olen antanut jollekin tilaa, kun en ole ollut jonottamassa, eikös se ole ihan kansantaloudellisestikin hyvä asia?

Ensi viikolla suuntaan taas yksityiselle, koska oma pää ei kestä julkisen ympäripyöreitä vastauksia, puheluiden siirtoa paikasta toiseen soittaessa ja pitkiä jonoja tutkimuksiin.