Oli aivan kaamea päivä. Inhottava tutkimus, idiootteja kandeja, joille onneksi kerroin asian. Mm. kandin tullessa minua kanyloimaan ilmoitin että: "hei, älä luulekaan että kosket muhun" (Minusta oli ilkeästi sanottu, tiedän, mutta
a) olin paniikissa
b) kokenut sairaanhoitaja eikä lääkärikään saanut kanyylia
c) anestesialääkärilläkin meni hetki
d) minulle ei turhaan ole infuusioporttia)

Kun pääsin huoneeseen, olivat ne korkeintaan 15v finninaamakandit taas siellä. Onneksi kysyivät luvan saada olla paikalla. No vastaukseni voitte arvata: "Ette todellakaan, inhoan kandeja". Olinpas kamala. Johonkin se turhautuminen piti purkaa, mutta no viattomia lapsukaisiahan he vain ovat.

Onneksi jaksoin karjua myös toimenpiteen tehneelle lääkärille mm. siitä että toimenpide meni varmasti hänen kannaltaan hyvin, mutta mietipä joskus potilaan kannalta. Saattajalle karjuin kun poistettuani kanyylin ei päästänyt minua lähtemään. Okei okei olin saanut mukamas jotain rauhoittavaa/nukuttavaa lääkettä, mutta kun se ei tehonnut tippakaan, alkoi tunnin tarkkailu kyrsiä ja viimeksikin sitä saatuani ajelin tyytyväisenä kotiin autolla.

Kaamea päivä murr. Söin palan sacherkakkua, se saattaa auttaa unohtamaan, mutta jalallanikaan en enää astu sairaalaan muuta kuin rahaa ansaitsemaan!

Ai niin, minulla on jonkin verran harvinainen kudostyyppi, kai.