Enkelinä toisillemme jokainen kai olla saa, enkelinä joka kotiin kuljettaa ja lohduttaa, enkelinä toisillemme vain pienen hetkisen, enkelinä voimme jakaa hetken jokaisen.
Täällä asuu Prognoosin ystävänkirja.
Nyt käytössä:
... Eli mitä sinä mahdollisesti löytäisit tämän oven takaa?
Homeisia hillopurkkeja ja hämähäkin verkkoja, kammottavia mörköjä ja luurankoja
- vaiko jännän salakäytävän ja uuden ihmeellisen maailman?
Toivoisin löytäväni YSTÄVÄN, mutta nyt tyydyn SUKLAASEEN.
Käväisin alkuviikosta tutustumassa synagogaan ja oli todella mielenkiintoinen vierailu.
Mieletön paikka, joka täyttää tänä vuonna 100 vuotta!
Viikonloppuna minut saattoi bongata häämessuilta
Vaakan penaalipankki on koulutarvikkeiden varmuusvarasto. Valmiista varastosta on helppo poimia tuliaisia vierailukohteisiin tai äkilliseen tarpeeseen eri puolille maailmaa. Penaali on hieno tuliainen niin päiväkoteihin, kouluihin kuin lastenkoteihin. Siitä ilahtuvat monenikäiset lapset ja nuoret. Toimittamissamme koulurepuissa penaali on vakiovaruste.
Sen lisäksi, että penaali on materiaalisesti arvokas, sillä on myös symbolinen merkitys: haluamme korostaa opiskelun tärkeyttä ja koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia.
Penaaliin pakataan:
Penaalipankkia voi tukea kokoamalla täydellisen penaalin sekä myös pelkillä tyhjillä penaaleilla tai koulutarvikkeilla. Penaalit, viivaimet, teroittimet ja heijastimet voivat olla myös käytettyjä hyväkuntoisia. Penaalien kokoaminen yhteistyönä päiväkodissa tai koulussa on myös mainiota kansainvälisyyskasvatusta lapsillemme.
TAI
Keväällä 2010 aloitti Toilettilaukkupankki, joka toimii Penaalipankin tapaan eli talletuksia saa tehdä jatkuvasti!
Ensimmäiset toilettilaukut menivät Narvaan reppujen ja liinavaatekassien mukana keväällä/kesällä 2010. Tämän jälkeen Toilettilaukkupankki on mm. sijoittanut irtotavaraa Hammaskeiju-keräykseen.
Uuteen tai siistiin käytettyyn toilettilaukkuun pakataan:
Extrana voi olla jotakin neutraalia, kaikille sopivaa kuten taskupeili tai pesusieni. Tai extra voi olla jotain erityisesti tytöille, pojille, naisille tai miehille sopivaa: hiuspompuloita, laastaripaketti, kynsilakka, deodorantti jne. Viimeksi mainittu on osoittautunut erityisen sopivaksi lisätuotteeksi.
Tänä vuonna toilettilaukut saavat ainakin Haapalammelle peruskoulunsa päättävät nuoret. Nyt koulunsa päättävät nuoret ovatkin niitä, jotka saivat ensimmäiset kummikoulureput vuonna 2003. On siis mitä sopivin aika aloittaa kummikoululaisten muistaminen myös heidän päättäessa peruskoulunsa.
Kattotuuletin kuulosti
vedestä lentoon nousevilta joutsenilta
Lariam-lääkkeen vaikutuksen
alaisena potilas puhuu moskiittoverkon alla
läpi yön, kysyy ja väittää vaikkapa
että maa on soikea kuin muna
Hän tietää sen todeksi
Eikä terassin puoleista seinää
voitu pitää pimeän tultua auki,
eläinten vuoksi
- Tua Forsström : Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (Teos, 2008) -
Tässä on menneellä viikolla ollut blogi-ongelmia. Minulla on nyt vuoden ollut käytössä osoite prognoosi.com. Nyt kun tuli aika uusia se, se ei ollutkaan mahdollista. Tällaista mahdollisuutta ohjelmaan ei oltu luotu, vaan minun olisi pitänyt ottaa uusi osoite... mielenkiintoista. Onneksi asia selvisi, kiitos ylläpidon ystävällisyyden. Muuten olisi ollut edessä siirtyminen muihin palveluntarjoajiin.
Nyt on todellinen syöpäviikko takana. Alkuviikosta kävin katsomassa elokuvan 50/50 ja pidin siitä todella. Olihan se pinnallinen ja jonkin verran asiavirheitä sisältävä, mutta silti samalla koskettava ja tunteita herättävä sekä hauska. Vaikeilla asioilla saa ja pitää voida laskea leikkiä. Itse en ainakaan jaksaisi taisteluani ilman että välillä löisin koko taudin leikiksi. Kun esim. lääkäri puhui minulle ns. turhan röntgensäteilyn riskeistä, kysyin mitä siitä aiheutuu, leukemia? No se minulla jo on. Suosittelen elokuvaa syövän kokeneille, syöpää nähneille ja heille joilla ei ole mitään kokemusta syövästä. Se sopii myös minkä tahansa vakavan sairauden kokeneille, sillä päähenkilö toi hyvin esille sen hetkellisen avuttomuuden ja epätoivon, josta kuitenkin oli mahdollista nousta.
Syöpäviikkoon on viitannut myös lukemani kirja Jodi Picoult: Sisareni puolesta. Se perustuu tositapahtumiin, jossa pohditaan siskon velvollisuuksia, mittatilaus/varaosa-lapsia ja ala-ikäisen itsemääräämisoikeuttaan omasta kehosta. Anna on luovuttanut siskolleen Katelle istukkaverta, punasoluja, valkosoluja, luuydintä/kantasoluja ja paljon muuta. Nyt olisi munuaisen vuoro. Koko perheen elämä on aina pyörinyt vain ja ainoastaan harvinaista leukemiaa (APL) sairastavan Katen ympärillä. Sisarukset Anna ja Jesse ovat jääneet ikäänkuin tuuliajolle, josta on ikävähköt seuraukset. Nyt Anna on kuitenkin päättänyt haastaa vanhempansa oikeuteen, jotta hän saisi ensi kertaa itse päättää omasta kehostaan ja siitä luovutettavista osista. Mutta samalla hän kokee tappavansa siskonsa Katen.
Koskettava, ajatuksia herättävä, niin helposti samaistuttava kirja naurattaa ja itkettää samalla. Tuntuu kuin teksti olisi välillä omasta kynästä. Tässä muutama samaistuttava kohta.
"Jo puolessa minuutissa tajuaa, että kaikki suunnitelmat on peruttava ja pyyhittävä yli joka ainut merkintä, jonka on mennyt kalenteriinsa raapustamaan. Mutta menee kokonainen minuutti, ennen kuin oivaltaa senkin, että normaali elämä on ollut vain pelkkä illuusio" (Juuri tältä minusta tuntuu kun löydetään uusi ongelma tai syöpäsolut taas ilmoittavat olemassaolostaan)
"Jokaisen, joka kuvittelee ihmisen pystyvän itse hallitsemaan elämäänsä, olisi syytä astua leukemialapsen kenkiin. Tai hänen äitinsä saappaisiin."
Kirjasta on myös tehty elokuva, joka saa minut ainakin itkemään aivan valtoimenaan, vaikka ei edes ole niin traaginen kuin kirja.
Törmäsin Vinkeässä blogissa ihanaan runoon:
Kiitos kaikille ihanille kommentoijille! Toki blogia kirjoitan, jos joku tätä lukee. Rakastan kommentteja ja ne aina piristävät päivää, joten niitä saa mieluusti jättää.
Tänään kun tulin töistä, söin vain äkkiä ja menin nukkumaan. Nyt heräsin keskiyöllä vain huomatakseni, että jääkaappi oli päättänyt pakastaa itsensä kokonaan. Taidanpa vain laittaa oven kiinni ja miettiä joskus myöhemmin koko vehkeen sulatusta. Huh!
Minulla on nyt kaksi kirjaa kesken: Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Jodi Picoultin Sisareni puolesta. Ensimmäistä olen yrittänyt pidempään lukea, mutta ei vain jotenkin iske ja jälkimmäinen on ties kuinka monennella lukukierroksella.
Villasukkia vanhuksille keräys päättyi jo tuossa joulukuun puolivälissä. Lopputulos oli aivan loistava!
Villasukkia kudottiin yhteensä 150 paria! Niistä Mäntykotiin 70 paria ja 80 paria Kurjenmäkikotiin.
Kiitos kaikille kutojille ja järjestäjälle!
OHO, kuulemma vielä 5 lisää oli tullut!
Elokuvateattereissa on huomenna ensi-illassa seuraavanlainen elokuva:
50/50 on hauska ja liikuttava tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja selviytymisestä – ja huumorin huojentavasta voimasta kovan paikan edessä.
Adam (Joseph Gordon-Levitt) on 27-vuotias, kiltti, tunnollinen ja kunnollinen kaveri, jolla on terveet elämäntavat, viehättävä tyttöystävä ja työ, jossa hän viihtyy. Kaikki muuttuu, kun Adam saa tietää sairastavansa harvinaista syövän muotoa. Adam ottaa uutisen vastaan tyynesti, ympärillä olevilla ihmisillä on suurempia vaikeuksia sopeutua tietoon. Suorasukaisimmin asiasta järkyttyy Adamin paras kaveri, Kyle (Seth Rogen), jonka lohdutusyritykset ovat yhtä huonoja kuin ne ovat hauskojakin.
Enemmän kuin sairaskertomus, 50/50 on ystävyyden ja rakkauden kuvaus ja tiukkaan tilanteeseen joutuvan nuoren miehen kasvutarina.
Jonathan Levine (All the Boys Love Mandy Lane, Wackness) on ohjannut elokuvan 50/50, joka pohjaa Will Reiserin omaelämäkerralliseen käsikirjoitukseen.
www.finnkino.fi
Eipä ole pitkään aikaan tullut mitään erikoista kirjoiteltua. Kiroja tuli luettua sata ja hieman yli. Ensi vuoden tavoitteeksi ajattelin laittaa 2012:sta kirjansivun lukemisen, mutta se olikin aivan liian helppo homma. Taidan siis pohtia että olisiko se 20 120 sivua... Tai tasan 20 000... Saa ehdottaa, jos ideoita syntyy!
Terveysrintamalla on pääasiassa hoidettu lääkkeistä, sairaudesta ja hoidosta aiheutuneita sairauksia, vammoja, puutoksia. Sydän ja kaikenlaisten vitamiinien imeytymisongelmat vaativat eniten hoitoa tällä hetkellä. Lääkärissä ja labrassa pitäisi rampata ja samalla elää elämäänsä. Soittoaikoja on milloin sattuu ja niistä huolimatta lääkäri voi soittaa aivan koska vaan ja kirjata potilas tekstiin että potilasta ei tavoitettu, vaikka vain kerran on viitsitty soittaa, pah.
Muussa elämässä opiskelen ja käyn töissä. Ja luen kirjoja. Eipä sen kummempaa.
Toivottavasti lukijoiden joulu sujui rauhallisesti, onnea vuodella 2012!
Ai niin tänne muutti joulun ja syntymäpäivien aikaan myös uusi kamera. Siitä enemmän myöhemmin kenties.
Kommentteja olisi mukava saada, koska mietin koko blogin lopettamista, lukeeko tätä siis kukaan?
101. Juha Numminen: Kyyhkynen * * * *
102. Catarina Hurtig : Todelliset prinsessat * * *
103. Anne ja Even Holt: Kuoleman tahdissa * * * *
104. Liza Marklund: Panttivanki * * * *
105. Katarina Anhava: Eläinlääkärin muistelmat - Bertil Henrikssonin elämä sodassa ja rauhassa * * * * *
Mielenkiintoista miettiä esim. kuka juo minun keskimääräiset kahvit tms.
... ja sitten loppuu lukeminen tältä vuodelta (?) ..
99. Tahvanainen, Nirkko: Hoitotyön muistot * * * * *
100. Anne-Marie Franck: Pikku sisar, Suomen punaisen ristin apusisaret jatkosodassa * * * *
96. Kaj Hermanson: Eläinlääkäritarinoita * * * *
97. James Patterson: Pimeyden ruhtinas *
98. Harri Nykänen: Raida ja lihava mies * * * *
