Tätä runoa mietin, kun vereni viimeisetkin hyödylliset solut tuhoutuvat. Kun kuume ja infektiot valtaavan kehoni. Kun olen vuodattanut vertani, enemmän kuin uskoinkaan ihmisessä olevan. Kun vain raskaasti puuskuttaen pääsen vessaan. Samalla mietin niitä kymmentä naista, jotka rintasyövästä huolimatta tai juuri siksi, kiipesivät toisiaan tukien yhdelle maailman korkeimmista vuorista. Syöpä oli matkalla kukistanut yhden tästä joukosta, lopullisesti. Kolmen naisen syöpä uusi matkan varrella, yksi sai lapsen. Elämää ja kuolemaa- hoitoja ja remissioita. Samalla mietin sitä onnea, mitä ystäväni saa kokea, kun hoidot ovat päättyneet tuloksellisina. Vaikka tulevaisuudesta ei voi tietää, on tämä ainakin hetkellinen voitto upea asia! Ilman syöpää sitäkään onnen hetkeä ei olisi saanut koettua.