Olen elossa. Syöpä on jonkinlaisessa remissiossa. En ole parantunut. En ole kuollut. Ehkä blogi jatkuu, ehkä ei. 

Lisää myöhemmin. Sairaslomaa sain aivan liian vähän, töihin pitäisi palata kipeänä ja puolikuntoisena lääkehuuruissa...

1. Timo Sandberg: Saunamestari, Timo Kaukosen tarina * *

2. Ea Rahikainen: Kultakaivos rinnassa * * *

3. Niina With: Se on poika  * * *

4. Sauerbruch: Elämäni kirurgina * * *

5. Diana, Victoria Webster: Niin monta Mount Everestiä * * * * * (luin varmaan viidennen kerran)

6. Laura Save: Paljain jaloin * * * * *

7. Niemi (toim.): Jo löytyi tuhat ja yksi tautia * * * * 

Ihan v*tun hyvää viikonloppua vaan sinullekin lekuri, kiva miettiä syytä pikaiselle verikoekutsulle koko viikonloppu!

Tulin sanomaan, että täällä ollaan ja yrittäkää kommentoida ja ehkä joku kertoo onnistuuko se.

Kuulumisia? Ei kurjuutta kummempaa. Ensi viikolla tiistaina taas pääseen pikku toimenpiteeseen, joten ehkä noin miljoonas nukutus tiedossa. Ja SPR ilmoitti että vereni on niin kummallista etteivät he ymmärrä siitä mitään. Hauskaa. En minäkään eikä lääkärinikään ymmärrä, mutta se ettei edes veripalvelun huippuyksikössä ei tajuta mitään verestäni, on hiukan kurjaa.