Viime viikkoina on kyläillyt tiuhaan hammaslääkärissä. Yksi hammas oli kehittänyt paikan alle jonkinlaisen mätäkertymän ja hammas vaati juurihoitoa. Hammaslääkärissä taas sain suupieleni auki, koska suuni on niin kaamean pieni suhteessa kaikkiin hammaslääkärin välineisiin. En millän meinannut saada suupieltä kuntoon, vaikka söin hiivalääkettä, laitoin siihen Bepanthenia jne. Onneksi tarpeeksi pitkä kuuri lääkettä auttoi.

Nyt kuitenkin hammaslääkäri nosti kädet ilmaan hampaideni tai hampaan kanssa ja laittoi lähetteen yliopistosairaalan suu-poliklinikalle. Huh, taitaa olla leegot aika huonossa kunnossa, jos yksityinen kokenut hampilääkärikään ei saa niitä kuntoon. Hitto. Sanoi vain että kun on niin paljon näitä perussairauksia. No katsotaan ottaako suupoli minua potilaakseen. Kurjaa. 

Ensi viikolla aloitetaan ehkä, kenties uusi lääkekokeilu. Ei kyllä huvittaisi yhtään. Infuusioportti myös aiheuttaa kiusaa. Ei se toimi, mutta painaa tuolla rinnassa ja en haluaisi sitä poistattaa, kun pelottaa se toimenpiteen suuruus. On se nimittäin niin maatunut tuonne rintaan...