Helsingin Sanomat kysyivät 16 lääkärin mielipidettä miten heitä tulisi hoitaa kun he eivät enää pysty siitä itse päättämään. Osalla lääkäreistä oli jo valmiina hoitotahto. Oli todella mielenkiintoista huomata, että lääkärit eivät halua tulla hoidetuksia niin kuin he hoitavat muita.

Kaikkien vastanneiden hoitotahdot olivat hyvin yhdenmukaisia. Yksilöllisyyttä, nautintoa, ei letkuruokintaa tai hoitoa vain hoitamisen vuoksi. Kaikki lääkärit toivoivat samaa, kun varmasti jokainen potilas toivoo: riittävää kivunlievitystä.

Artikkelissa haastatellut lääkärit kuitenkin tuntuvat pakoilevan hoitotahdosta keskustelua. He nimeävät ongelmaksi suuret potilashuoneet, kiertojen vähäisen määrän ja ajalliset resurssit, sekä kierroilla olevan henkilöstön määrän. Minusta kyseessä on tosiaan vain selittelystä. JOS potilas on liikuntakykyinen, on sairaalassa runsaasti tiloja jotka mahdollistavat kahden kesken keskustelun. JOS potilas on yhden hengen huoneessa, toivon lääkärin auktoriteetin riittävän ylimääräisen henkilökunnan heittämiseen ulkopuolelle. Tällä hetkellä suurimmat potilashuoneet ovat kuulemani mukaan neljälle hengelle, joten mistään kymmenpäisestä kuulijakunnasta ei ole kyse. Aikaakaan tuskin menee valtavasti enemmän, jos hetkeksi istahtaa alas ja kysyy potilaan omaa mielipidettä. No muutenkin olen sitä mieltä että lääkärikierrot ovat menneet karnevaaleiksi. Eristyshuoneeseen pakkautuu lääkäreitä, opiskelijoita, hoitajia, fysioterapeutteja jne. vaikka varmasti kaikki potilaan hoidon kannalta oleellinen tieto välittyisi yhden sairaanhoitajan ja lääkärin kirjauksien kautta.

Kuka vaan voi kirjata oman hoitotahtonsa ja sisällyttää siihen kaiken oleellisen, myös sairaanhoidon ulkopuolisen. Esimerkiksi valtuutuksen siitä, kuka saa tarvittaessa päättää hoidosta jne. Hoitotahto tulee allekirjoittaa omakätisesti ja on suositeltavaa, muttei välttämätöntä, pyytää myös kahden ei_sukulaisen todistajan allekirjoitukset. Hoitotahto tulee kirjata potilasasiakirjoihin.

Internetistä löytyy runsaasti valmiita lomakkeita esim.:

- Muistiliitto

- Exitus, oikeus arvokkaaseen kuolemaan

- Elämänlaatutestamentti

Haluan vielä laittaa tähän yhden mielestäni todella hyvän hoitotestamentin. Kyseessä 49-vuotiaan lastenlääkärin hoitotahto:

Mikäli jonain päivänä olen sellaisessa tilassa, etten voi ilmaista omaa tahtoani, haluan näin edeltä käsin ilmaista miten haluan itseäni hoidettavan:

1. Jos jostain syystä, traumasta, sairaudesta tms. johtuen menetän ennakoimattomasti tajuntani, tila pitkittyy eikä siinä ole nähtävissä toiveita paranemisesta, ei elämääni pidä yrittää pitkittää missään muodossa. Tämä merkitsee sitä, että mikäli en pysty nielemään, minua ei pidä ruokkia syöttöletkun kautta, ei myöskään suonensisäisellä nesteytyksellä. Suonensisäistä reittiä voi käyttää tarvittavaan ja riittävään kivun hoitoon. Antimikrobihoito suonen sisäisesti ei tällöin ole tarpeellista eikä suotavaa.
2. Minua hoitavien asiantuntijoiden täytyy pystyä arvioimaan tilani itsenäisesti ja objektiivisesti. Läheiseni hädän tai oman ammattini arvostuksen ei pidä vääristää tätä arviota.
3. On mahdollista, että vaikka olenkin hiljaa, voin silti kuulla. Toivon ympärilleni elämän ääniä ja musiikkia, mieluiten klassillista, rauhallista ja positiivista.
4. Mikäli vain älylliset toimintani ovat heikentyneet niin paljon, että joudun toisten holhottavaksi, tahdon että elämästäni tehtäisiin niin mukava kuin suinkin. Ruoka saa olla hyvää, mausteista ja maukasta, se voi sisältää kolesterolia ja rasvaa (esim. suklaata ja kermaa). Toivon saavani joskus myös hyvää viiniä. Konjakista en välitä, siitä saan päänsärkyä. Ympärilleni toivon kauniita, kirkkaita värejä ja rauhallista musiikkia, rakkaitteni kuvia ja ”omia” asioita.
5. Edellämainitussa tilanteessa en halua itseäni elvytettävän.
6. Elämäni sijaitsee sielussani, ei elimissäni. Mikäli mitä tahansa elintäni voidaan käyttää toisen ihmisen elämän auttamiseen, se voidaan minusta irrottaa ennen kuin minut irroitetaan erilaisista laitteista. Muuta syytä elämäni keinotekoiselle pitkittämiselle en voi löytää.
7. Koska sieluni ei sijaitse elimissäni, jäljellä olevan maallisen tomumajan voi polttaa. Muistotilaisuuteni olkoon itseni ja elämäni näköinen, iloinen ja naurava, tunteita täynnä, silloinkin kun sydän ja sisin ovat olleet hajalla.
8. Tämä tahdonilmaisuni on voimassa, mikäli en muuta ilmoita. Mikäli joskus olen tilanteessa, jossa hoitovaihtoehdot ovat vähissä mutta silti voin itse ottaa vastuun hoitoratkaistuista, teen sen silloin. Toivottomassa tilanteessa toivon pystyväni epätoivoisten yritysten sijasta nauttimaan elämän pienistä ja tärkeistä asioista niin paljon kuin se vain on mahdollista.