Muunmuassa -K-:lle ja Myylle.

Ensinnäkin etusivulta löytyy laatikko, jossa kerrotaan seuraavat asiat:

Prognoosi on:
- hoitaja
- parikymppinen
- sairastunut leukemiaan 2006
- saanut hoidoksi
mm. rituksimabia (MabThera),
syklofosfamidia, doxorubisiinia,
vinkristiiniä, lomustiinia,
melfalaania, klorambusiilia
- lisäksi pahoinvointi- ja
muita tukilääkkeitä ja
kortisonia jne

Sairaus on siis leukemia. Krooninen Lymfoblastileukemia. Tautia ei voida tällä hetkellä, tällä tietämyksellä parantaa muulla kuin luuydin-/kantasolusiirrolla. Siirto on tehtävä ns. vieraalta luovuttajalta (allogeeninen siirto), joten koska minulla ei ole lähipiirissäni luovuttajaa, siirto on tehtävä luovuttajalta luuydinsiirtorekisteristä. Tällä hetkellä tilanne on se, että voidaan rauhassa yrittää pitää tauti kurissa sekä suunkautta että suonensisäisesti annettavilla sytostaateilla ja muilla lääkkeillä. Samalla yritetään löytää mahdollisimman sopiva luovuttaja.

Myylle kysymys: Miten minun tulisi sitten toimia, jotta olisin silmissäsi oikeasti vakavasti sairas?

En nyt joka hetki vain jaksa itkeä kamalaa kohtaloani. Kirjoituksissa on edustettuna runsaasti niitä tuskaisia toivottomuuden tunteita, jolloin haluaisi vain kuolla, runsaasti ilon hetkiä ja runsaasti kerrontaa nuoren naisen aivan tavallisesta elämästä. Yritän hyvinä hetkinä käydä koulussa/opiskella, tehdä todella todella rakastamaani työtä, nauttia arjen pikku hetkistä ja tavallisista askareista, sillä tiedän pahoja päiviä olevan mukana jokaisessa viikossani, kuukaudessani ja vuodessa, jotka saan täällä elää ja jolloin on mukava ajatella näitä hyviä hetkiä.

Saakohan tällainen vakavasti sairas ja kuoleva käydä leffassa? No minä taas kerran tulin ulos kuolinkammiostani ja kävin katsomassa kovasti mukavan elokuvan, Junon.