Mitä on hyvä kuolema? Voiko kuoleminen koskaan olla "kivaa" tai hyvää?
Olen sitä mieltä että jokaisen ihmisen pitää elää elämäänsä sen kummemin pelkäämättä. Mitä tahansa voi tapahtua, vaikkakin joihinkin kuolemaan johtaviin asioihin voikin itse vaikuttaa. Ei siis kannata maata rautatiellä, muttei kannata myöskään jatkuvasti murehtia.

Toisaalta myös se vaihtelee, milloin henkilö sitten kokee elämänsä olevan arvotonta ja kuntonsa sellaista ettei ole järkeä jatkaa elämää. Jollekin se on se ettei itsenäisesti pärjää wc-käynneistä, toiselle taas vaikkapa mahdottomuus pärjätä kotonaan.

Jokaisen kannattaisi kuitenkin miettiä omaa kuolemaansa ja tulla sinuiksi sen asian kanssa. Jokainen ihminen kuolee joskus. Ennemmin tai myöhemmin. Nykyisillä hoidoilla voidaan elämää pitkittää lähes loputtomasti, mutta silti kuolemme.

Kannattaa pohtia mitä haluaa loppuvaiheeltaan ja kertoa tämä myös läheisimmilleen. Jos mielipiteet ja toivomukset ovat vankkoja ja tarkkaan harkittuja, kannattaa tämä hoitotahto myös liittää potilaskertomukseen.

Minusta on täyttä vääryyttä pitkittää jo tajuttoman ja kärsivän ihmisen elämää turhilla hoidoilla ja toimenpiteillä. Silti sitä jatkuvasti ikävä kyllä tapahtuu. Lääkärille, hoitohenkilökunnalle ja omaisille on varmasti erittäin vaikeaa myöntää, ettei mitään olisi tehtävissä. Kuitenkin lääkintöhallituksen ohjekirje DNo 3024/02/80 vuodelta 1982 määrittelee potilaalle oikeuden saada riittävää oireenmukaista perushoitoa ja hänen ihmisarvoaan kunnioittavaa huolenpitoa myös kuoleman lähestyessä, kun hänen sairautensa ennustetta ei enää voida käytettävissä olevilla hoidoilla parantaa.

Eutanasia on tieytyin rajoin sallittua Alankomaissa, Sveitsissä, Belgiassa ja Oregonin osavaltiossa. En löytänyt uudempia tilastoja, mutta esimerkiksi Hollannissa toteutettiin vuonna 1995 3253 eutanasiaa. Oregonissa taas 1997 23 eutanasiaa. Australiassa eutanasian-sallivan lain voimassaoloaikana eli vuosina 1995-1999  toteutettiin eutanasia vain neljälle (tässä tapauksessa syöpä-) potilaalle.