Tästä ohjelmasta on nyt niin keltainen lehdistö kuin emeritusprofessorikin kohahtaneet. Riippuu hieman ohjelman tyylistä, onko se hyvä vai huono asia. Oikeudet ainakin on myyty jo useaan maahan.

Emeritusarkkipiispa John Vikströmin mielestä kuuden kuolevan ihmisen kuvaaminen televisiossa lokaa Ylen arvovaltaa ja mainetta. Hän toivoo, ettei Yle esitä lainkaan Viimeiset sanani -ohjelmaa ja sanoo luottavansa, että myös kirkon johto tekee asian eteen "sen mikä on viisasta".
"Vaikka ihmiset itsekin suostuisivat ohjelmaan, minusta se ei ole vielä vihreä valo sille, että yhteiskunnassa mennään näin pitkälle", Vikström jatkaa.

"Viimeiset sanani -ohjelmasarjan tarkoituksena on herättää keskustelua kuolemisesta, suremisesta ja läheisen menettämisestä. Ohjelma pyrkii toimimaan tukevana, lohduttavana ja ajatuksia herättävänä impulssina tv-ohjelmatarjonnassa. Ohjelman esittämisen jälkeen Suomen Mielenterveysseura järjestää puhelinpäivystyksen ja keskustelufoorumin internetiin niille, jotka tuntevat tarvetta keskustella aiheesta", kertoo ylen tiedottaja.

Kyllä on ohjelmanteossa menty liian pitkälle, jos sen esittämiseksi tarvitaan auttavia puhelimia! Eihän sellaisia tarjota vaikkapa uutisten jälkeen!

On ennenkin televisiossa esitetty kuolevia ja heihin liittyviä asioita, mm. Suomalainen kuolema.

Ainakin Hollantilaisessa versiossa lähes kaikki kuolevat olivat suhteellisen nuoria, joka tietysti tekee ohjelmasta sekä karmaisevamman ETTÄ mielenkiintoisemman ihmisten keskuudessa. Mitäpä hauskaa tosiaan olisi seurata 95v:n kaunista rauhallista kuolemaa, tai 80v tupakoitsijan korisemista sairaalassa?

Alkuperäisen ohjeen www-sivut: http://www.eo.nl/mijnlaatstewoorden