Kuule, ystävä.
Älä kukkasta haudallein tuo!

Ei ruumiini, tomu maan, enää iloitse siitä.
Tuo se käteeni nyt.
Olen hyljätty, yksin ja murheellinen.
Ilo, lohdutus sieluuni virtaisi silloin.

Kuule ystävä.
Älä hautani muistoa itkien helli.

Turhaa se ois,
turhaan askelees suuntaisit sinne.
Hellisit nyt! Hyvyytes tuntisin näin.
Myöhäistä muistaa mennyttä jälkeenpäin.