Luin eräältä keskustelupalstalta kärkkäitä syöpäpotilaiden mielipiteitä siitä, ettei syöpä ole taistelua. Lainaus käyttäjältä Oili "Minuakin on ärsyttänyt tuo sana "taistella" syöpää vastaan. Syöpä on usein raskaita hoitoja ja niistä selviytymistä. Ei siihen juurikaan taistelu auta, on vain elettävä päivä kerrallaan." kertoo yhden tavan käsittää verbi taistella. Minulle taistelu taas tarkoittaa paljolti sitä, etten luovuta, taistelen vastaan kynsin ja hampain. Mutta auttaako se? Sitä en tosiaan tiedä. Kannattaako se? Olisiko helpompaa antaa vain periksi ja antaa virran viedä? Olisi varmasti helpompaa, mutta vaikuttaisiko se lopputulokseen? Sitä ei varmuudella kukaan tiedä.

Mutta entäpä kun syöpä on omasta kehosta tullut. Kyseessä kun ei ole mikään ulkopuolinen vihollinen. Taistelenko taistellessani siis omaa kehoani vastaan? Omaa itseäni vastaan? Sehän ei kait ole järkevää.

Olenko pelkuri ja huono taistelija, häviäjä, jos kuolen? Olenko siis epäonnistunut taistelussa?

Toisaalta aikamoista taistelua on käydä läpi kaikki hoidot, parantua infektioista, kuntouttaa itseään sängyn pohjalta tai edes nousta sieltä sängystä. Aikamoista taistelua on myös kaikki byrokraattinen paperisota!

Olenko taistelija?

He ainakin ovat: http://www.haartman.edu.hel.fi/