Kävinpäs-pävimpäs tänään Kuralassa katsomassa eläintä. Menimme ystäväisen kanssa katsomaan eläimiä, mutta minun voimillani ja itseni raahaustaidoilla eläimet jäivät aika vähiin. Ja siellä haisi. Yök.

Kävin koulussa katselemassa ahkeria nuorisoasteen opiskelijoita ja jopa syöppäämässä. Tarraa en saanut, koska täti oli karannut minne lie. No tämän vuoden tarra nyt on niin ruma, että mitäpä siitä hyötyä.

....sitä paitsi olen aivan varma että olen kupsahtamaisillani. Niin maassa on mieli ollut. Tuntuu ettei kestä enää ainaista pahaa oloa, hikoilua ja tuskia. Tällaiset elikot olisi tosiaan jo lopetettu, samoin ihmiset, varsinkin Hollannissa. Ettäs tiedätte. Tuntuu että onkos sitä elämässä enää muuta sisältöä kuin syöpä (ja vähän elikot ;)).